Haitalliset alkuaineet Kainuun kaivovesissä -hanke 2/2011-12/2012: Loppuraportti
Karppinen, Heidi; Komulainen, Hannu; Kousa, Anne; Nikkarinen, Maria; Tornivaara, Anna (2012)
Karppinen, Heidi
Komulainen, Hannu
Kousa, Anne
Nikkarinen, Maria
Tornivaara, Anna
Kainuun maakunta -kuntayhtymä
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201312027490
Kainuun maakunta -kuntayhtymä D : 54
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201312027490
Kainuun maakunta -kuntayhtymä D : 54
Tiivistelmä
Kainuun maakunta-kuntayhtymän alueella toteutettiin kaivovesien kemiallista laatua koskeva tutkimus vuosien 2011 – 2012 aikana. Tutkimuksessa oli mukana 117 kaivoa (99 porakaivoa, 18 rengaskaivoa). Veden laatua arvioitiin vertaamalla todettuja aineiden pitoisuuksia Suomen lakisääteisiin laatuvaatimus- ja laatusuosituspitoisuuksiin
yksityiskaivoissa ja vertaamalla Kainuun alueen kaivoja koko Suomen kattavaan
kaivoaineistoon. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, onko veden laadussa eroa mustaliuskealueella ja viherkivialueella sijaitsevien kaivojen välillä. Kaivon vedestä otettiin vesinäytteet käyttäjälle tulevasta vesipisteestä. Vedestä määritettiin kattavasti sen kemiallista laatua kuvaavia parametreja. Niiden perusteella arvioitiin kaivokohtaisesti veden kemiallinen laatu ja siihen mahdollisesti liittyvä terveysriski.
Tutkitut Kainuun kaivovedet olivat pääasiassa hyvänlaatuisia veden kemiallisilla laatuparametreilla arvioituna. Lakisääteiset veden laatunormit täyttyivät n. 75 % kaivoista koko kaivoaineistossa. Vesissä oli vähän aineita, joihin tiedetään liittyvän terveysriski. Porakaivoissa arseeni (4 % porakaivoista), nikkeli (6 %) ja nitraatti (2 %) ylittivät talousveden lakisääteisen laatuvaatimuksen. Yleisin laatupoikkeama oli hieman hapan vesi (pH < 6,5, 27 % porakaivoista). Muut merkittävämmät poikkeamat laatusuosituksista olivat lisääntynyt väri vedessä (27 %), mangaania yli aatusuosituksen (26 %) ja rautaa yli laatusuosituksen (18 % kaivoista). Alueen tutkituissa rengaskaivoissa yleisin laatupoikkeama myös oli hieman hapan vesi (28 % rengaskaivoista). Muita yleisimpiä poikkeamia laatusuosituksista rengaskaivoissa olivat koholla oleva KMnO4-luku (17 % rengaskaivoista) ja väriluku (11 %). Ainoastaan nikkeli ylitti rengaskaivoissa laatuvaatimuksen, yhdessä kaivossa. Kaivoissa, joissa oli runsaasti rautaa ja/tai mangaania, veden happipitoisuus oli alentunut.
Terveysriskin kannalta ongelmallisimpia aineita olivat mangaani, rauta ja radon. Kaivoista 15 prosentissa (17 kaivoa) oli mangaania, rautaa tai radonia niin suuri pitoisuus, että kaivonomistajalle annettiin suositus olla käyttämättä vettä puhdistamatta juomavetenä ja ruoanlaittoon. Kaikki suosituksen saaneet kaivot olivat porakaivoja. Pääasiallinen syy suositukseen oli mangaani (77 % suosituksista). Suuri rautapitoisuus oli syynä 12 prosentissa ja radon 12 prosentissa suosituksista. Yksittäisten kaivojen osalta annettiin kehotus lopettaa veden käyttö myös löyly- ja pesuvetenä. Mangaanin, radonin ja raudan pitoisuudet olivat kaivoissa niin suuria, että niihin liittyy terveysriski. Tutkitulla alueella kaivovesissä ei ollut poikkeavasti uraania. Pitoisuudet olivat tavanomaisella kaivovesien tasolla eivätkä ylittäneet terveysperusteisia ohjearvoja. Kaivovesien nikkelipitoisuus ei myöskään ollut erityinen ongelma. Rengaskaivojen vesi oli laadultaan keskimäärin hieman parempaa kuin porakaivojen vesi. Kaivon sijainnilla (vihreäkivialue, mustaliuskealue, muu alue) ei ollut merkittävää vaikutusta vedenlaatuun. Vihreäkivialueiden vettä voidaan pitää hieman parempilaatuisena kuin mustaliuskealueen vettä. Vedenlaadun ohjearvoylitykset
olivat yleisempiä mustaliuskealueella. Kokonaisuudessaan Kainuun kaivovesien laatu on hyvin samanlaista kuin kaivovedet yleensä Suomessa alueilla, joilla ei tiedetä olevan luontaisesti korkeita alkuainepitoisuuksia.
Kaivovesissä ei ollut selkeää laatueroa maantieteellisesti tutkitulla Kainuun alueella. Suuret veden rautapitoisuudet ja niiden myötä lisääntynyt veden väri painottuivat kuitenkin alueen eteläosaan, Kuhmon, Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueelle.
yksityiskaivoissa ja vertaamalla Kainuun alueen kaivoja koko Suomen kattavaan
kaivoaineistoon. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, onko veden laadussa eroa mustaliuskealueella ja viherkivialueella sijaitsevien kaivojen välillä. Kaivon vedestä otettiin vesinäytteet käyttäjälle tulevasta vesipisteestä. Vedestä määritettiin kattavasti sen kemiallista laatua kuvaavia parametreja. Niiden perusteella arvioitiin kaivokohtaisesti veden kemiallinen laatu ja siihen mahdollisesti liittyvä terveysriski.
Tutkitut Kainuun kaivovedet olivat pääasiassa hyvänlaatuisia veden kemiallisilla laatuparametreilla arvioituna. Lakisääteiset veden laatunormit täyttyivät n. 75 % kaivoista koko kaivoaineistossa. Vesissä oli vähän aineita, joihin tiedetään liittyvän terveysriski. Porakaivoissa arseeni (4 % porakaivoista), nikkeli (6 %) ja nitraatti (2 %) ylittivät talousveden lakisääteisen laatuvaatimuksen. Yleisin laatupoikkeama oli hieman hapan vesi (pH < 6,5, 27 % porakaivoista). Muut merkittävämmät poikkeamat laatusuosituksista olivat lisääntynyt väri vedessä (27 %), mangaania yli aatusuosituksen (26 %) ja rautaa yli laatusuosituksen (18 % kaivoista). Alueen tutkituissa rengaskaivoissa yleisin laatupoikkeama myös oli hieman hapan vesi (28 % rengaskaivoista). Muita yleisimpiä poikkeamia laatusuosituksista rengaskaivoissa olivat koholla oleva KMnO4-luku (17 % rengaskaivoista) ja väriluku (11 %). Ainoastaan nikkeli ylitti rengaskaivoissa laatuvaatimuksen, yhdessä kaivossa. Kaivoissa, joissa oli runsaasti rautaa ja/tai mangaania, veden happipitoisuus oli alentunut.
Terveysriskin kannalta ongelmallisimpia aineita olivat mangaani, rauta ja radon. Kaivoista 15 prosentissa (17 kaivoa) oli mangaania, rautaa tai radonia niin suuri pitoisuus, että kaivonomistajalle annettiin suositus olla käyttämättä vettä puhdistamatta juomavetenä ja ruoanlaittoon. Kaikki suosituksen saaneet kaivot olivat porakaivoja. Pääasiallinen syy suositukseen oli mangaani (77 % suosituksista). Suuri rautapitoisuus oli syynä 12 prosentissa ja radon 12 prosentissa suosituksista. Yksittäisten kaivojen osalta annettiin kehotus lopettaa veden käyttö myös löyly- ja pesuvetenä. Mangaanin, radonin ja raudan pitoisuudet olivat kaivoissa niin suuria, että niihin liittyy terveysriski. Tutkitulla alueella kaivovesissä ei ollut poikkeavasti uraania. Pitoisuudet olivat tavanomaisella kaivovesien tasolla eivätkä ylittäneet terveysperusteisia ohjearvoja. Kaivovesien nikkelipitoisuus ei myöskään ollut erityinen ongelma. Rengaskaivojen vesi oli laadultaan keskimäärin hieman parempaa kuin porakaivojen vesi. Kaivon sijainnilla (vihreäkivialue, mustaliuskealue, muu alue) ei ollut merkittävää vaikutusta vedenlaatuun. Vihreäkivialueiden vettä voidaan pitää hieman parempilaatuisena kuin mustaliuskealueen vettä. Vedenlaadun ohjearvoylitykset
olivat yleisempiä mustaliuskealueella. Kokonaisuudessaan Kainuun kaivovesien laatu on hyvin samanlaista kuin kaivovedet yleensä Suomessa alueilla, joilla ei tiedetä olevan luontaisesti korkeita alkuainepitoisuuksia.
Kaivovesissä ei ollut selkeää laatueroa maantieteellisesti tutkitulla Kainuun alueella. Suuret veden rautapitoisuudet ja niiden myötä lisääntynyt veden väri painottuivat kuitenkin alueen eteläosaan, Kuhmon, Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueelle.
Kokoelmat
- Kirjat [4195]