Sähköpyörätuolin ja -mopedin myöntämisen vaikuttavuus ja kustannukset : vuoden seurantatutkimus
Anttila, Heidi; Sirola, Pia; Heinonen, Ari; Uutela, Antti; Sintonen, Harri (2013)
Anttila, Heidi
Sirola, Pia
Heinonen, Ari
Uutela, Antti
Sintonen, Harri
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201501071073
Kuntoutus : 4
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201501071073
Kuntoutus : 4
Tiivistelmä
Sähköpyörätuolit ja -mopedit ovat kalliita ja erityisosaamista vaativia liikkumisen apuvälineitä. Kroonisten sairauksien ja väestön ikääntymisen myötä niiden tarve on lisääntymässä.
Artikkelin tavoitteena oli arvioida sähköpyörätuolin tai -mopedin hyötyjä asiakkaan arjessa. Kymmenestä apuvälinekeskuksesta rekrytoitiin vähintään 18-vuotiaita asiakkaita, joille luovutettiin ensimmäistä kertaa sähköpyörätuoli tai -mopedi. Asiakkaita haastateltiin ennen apuvälineen saamista, 1–2 kuukautta apuvälinepalvelun jälkeen sekä yhden vuoden jälkeen (NOMO 1.0, modifoitu QUEST 2.0, SATS, EQ-5D ja EATS-2D, 15D ja palvelujen käytön kustannukset). Analyysit tehtiin parittaisella t-testillä ja Wilcoxon Signed Rank -testillä, ja laskettiin kustannukset per lisäQALY.
Rekrytoiduista (n=68) tutkimusjoukossa pysyi vuoden jälkeen 57 henkilöä. Avuntarve väheni kodista ulos tai sisään ja muualla kuin kotona sisätiloissa liikkumisessa. Toimintoihin osallistumisen määrä pysyi samana, vain kaupassa käyminen lisääntyi. Liikkuminen helpottui ulkoillessa tai kaupassa, postissa tai postilaatikolla, kirjastossa sekä ystävien ja sukulaisten luona käydessä. Apuvälineet koettiin merkityksellisisnä. Enemmistö oli tyytyväinen sekä apuvälinepalveluun että apuvälineeseen. Terveyteen
liittyvässä elämänlaadussa ei keskimäärin tapahtunut muutoksia, mutta se oli heikompi kuin väestössä. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna kustannukset vähenivät.
Sähköpyörätuoli tai -mopedi oli tärkeä käyttäjälleen. Avuntarve voi vähentyä ja itsenäisen osallistumisen edellytykset kohentua liikkumisen helpottumisen vuoksi. Terveyteen liittyvä elämänlaatu ei keskimäärin muuttunut, mutta kustannuksia säästyi. Sähköpyörätuoleja tai -mopedeja kannattaa myöntää käyttäjille osallisuuden edistämiseksi.
Artikkelin tavoitteena oli arvioida sähköpyörätuolin tai -mopedin hyötyjä asiakkaan arjessa. Kymmenestä apuvälinekeskuksesta rekrytoitiin vähintään 18-vuotiaita asiakkaita, joille luovutettiin ensimmäistä kertaa sähköpyörätuoli tai -mopedi. Asiakkaita haastateltiin ennen apuvälineen saamista, 1–2 kuukautta apuvälinepalvelun jälkeen sekä yhden vuoden jälkeen (NOMO 1.0, modifoitu QUEST 2.0, SATS, EQ-5D ja EATS-2D, 15D ja palvelujen käytön kustannukset). Analyysit tehtiin parittaisella t-testillä ja Wilcoxon Signed Rank -testillä, ja laskettiin kustannukset per lisäQALY.
Rekrytoiduista (n=68) tutkimusjoukossa pysyi vuoden jälkeen 57 henkilöä. Avuntarve väheni kodista ulos tai sisään ja muualla kuin kotona sisätiloissa liikkumisessa. Toimintoihin osallistumisen määrä pysyi samana, vain kaupassa käyminen lisääntyi. Liikkuminen helpottui ulkoillessa tai kaupassa, postissa tai postilaatikolla, kirjastossa sekä ystävien ja sukulaisten luona käydessä. Apuvälineet koettiin merkityksellisisnä. Enemmistö oli tyytyväinen sekä apuvälinepalveluun että apuvälineeseen. Terveyteen
liittyvässä elämänlaadussa ei keskimäärin tapahtunut muutoksia, mutta se oli heikompi kuin väestössä. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna kustannukset vähenivät.
Sähköpyörätuoli tai -mopedi oli tärkeä käyttäjälleen. Avuntarve voi vähentyä ja itsenäisen osallistumisen edellytykset kohentua liikkumisen helpottumisen vuoksi. Terveyteen liittyvä elämänlaatu ei keskimäärin muuttunut, mutta kustannuksia säästyi. Sähköpyörätuoleja tai -mopedeja kannattaa myöntää käyttäjille osallisuuden edistämiseksi.
Kokoelmat
- Artikkelit [16088]