Healthier together? Social capital, health behaviour and health
Nieminen, Tarja (2015)
Nieminen, Tarja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Helsingin yliopisto
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504162732
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504162732
Tiivistelmä
Sosiaalista pääomaa on määritelty monin eri tavoin tutkimusperinteestä ja tutkimusalasta riippuen. Tässä tutkimuksessa sosiaalinen pääoma on määritelty sosiaalisten verkostojen kautta syntyväksi resurssiksi, joka voi tuottaa hyötyä, esimerkiksi hyvää terveyttä. Sosiaalista pääomaa tarkastellaan tässä yksilönäkökulmasta. Vaikka sosiaalinen pääoma syntyy sosiaalisissa rakenteissa, yksilöt hyötyvät siitä. Tässä tutkimuksessa sosiaalista pääomaa mitattiin kolmen eri ulottuvuuden avulla: 1) sosiaalinen tuki, 2) sosiaaliset verkostot ja osallistuminen sekä 3) luottamus ja vastavuoroisuus. Tutkimuksessa tarkasteltiin näiden ulottuvuuksien yhteyttä elintapoihin, koettuun terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja kuolleisuuteen.
Tutkimus perustuu vuosina 2000−2001 toteutetun Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoon. Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavasta 8028 henkilön otoksesta 89 % osallistui haastatteluun ja 80 % laajaan terveystarkastukseen. Tutkimuksesta vastasi THL (silloinen KTL). Lisäksi sen suunnitteluun ja toteutukseen osallistui laaja kansallinen verkosto. Tutkimus sisälsi monipuolisen valikoiman kysymyksiä terveydentilasta, elintavoista, työ- ja toimintakyvystä sekä terveyspalveluiden käytöstä. Tutkimuksessa oli myös laaja valikoima sosiaalisen pääoman mittaamisessa käytettyjä kysymyksiä.
Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalinen pääoma kasautui muun hyvinvoinnin tavoin: sosiaalista pääomaa oli eniten nuorilla, hyvin koulutetuilla ja naimisissa olevilla. Kuitenkin kaikki väestöryhmät näyttivät hyötyvän sosiaalisesta pääomasta. Riippumatta sosiodemografisista taustatekijöistä runsas sosiaalinen pääoma oli yhteydessä hyvään terveyteen. Yhteydet eri elintapoihin vaihtelivat, mutta sosiaalinen osallistuminen oli voimakkaasti yhteydessä kaikkiin hyvän terveyden osatekijöihin ja elintapoihin. Sen yhteys kuolleisuuteen oli miehillä tilastollisesti merkitsevä ja naisilla lähes merkitsevä. Kroonisista sairauksista huolimatta ne, joilla oli paljon sosiaalista pääomaa, kokivat terveytensä paremmaksi verrattuna niihin, joilla sosiaalista pääomaa oli vähän. Tämä viittaa siihen, että sosiaalinen pääoma edistää terveyttä.
Terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat edelleen suuria. Terveyttä olisi mahdollista edistää ja terveyseroja vähentää kehittämällä keinoja sosiaalisen osallistumisen lisäämiseen erityisesti niissä väestöryhmissä, joissa sosiaalista pääomaa on vähän − ja joilla usein on myös paljon terveysongelmia.
Tutkimus perustuu vuosina 2000−2001 toteutetun Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoon. Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavasta 8028 henkilön otoksesta 89 % osallistui haastatteluun ja 80 % laajaan terveystarkastukseen. Tutkimuksesta vastasi THL (silloinen KTL). Lisäksi sen suunnitteluun ja toteutukseen osallistui laaja kansallinen verkosto. Tutkimus sisälsi monipuolisen valikoiman kysymyksiä terveydentilasta, elintavoista, työ- ja toimintakyvystä sekä terveyspalveluiden käytöstä. Tutkimuksessa oli myös laaja valikoima sosiaalisen pääoman mittaamisessa käytettyjä kysymyksiä.
Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalinen pääoma kasautui muun hyvinvoinnin tavoin: sosiaalista pääomaa oli eniten nuorilla, hyvin koulutetuilla ja naimisissa olevilla. Kuitenkin kaikki väestöryhmät näyttivät hyötyvän sosiaalisesta pääomasta. Riippumatta sosiodemografisista taustatekijöistä runsas sosiaalinen pääoma oli yhteydessä hyvään terveyteen. Yhteydet eri elintapoihin vaihtelivat, mutta sosiaalinen osallistuminen oli voimakkaasti yhteydessä kaikkiin hyvän terveyden osatekijöihin ja elintapoihin. Sen yhteys kuolleisuuteen oli miehillä tilastollisesti merkitsevä ja naisilla lähes merkitsevä. Kroonisista sairauksista huolimatta ne, joilla oli paljon sosiaalista pääomaa, kokivat terveytensä paremmaksi verrattuna niihin, joilla sosiaalista pääomaa oli vähän. Tämä viittaa siihen, että sosiaalinen pääoma edistää terveyttä.
Terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat edelleen suuria. Terveyttä olisi mahdollista edistää ja terveyseroja vähentää kehittämällä keinoja sosiaalisen osallistumisen lisäämiseen erityisesti niissä väestöryhmissä, joissa sosiaalista pääomaa on vähän − ja joilla usein on myös paljon terveysongelmia.
Kokoelmat
- Kirjat [4169]