Patient exposure levels in radiotherapy CT simulations in Finland
Toroi, P; Kaijaluoto, S; Bly, R (2014-12-27)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Julkariin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Toroi, P
Kaijaluoto, S
Bly, R
27.12.2014
Tiivistelmä
POTILAIDEN SÄTEILYALTISTUSTASOT SÄDEHOIDON TT-SIMULOINNEISSA SUOMESSA
Tietokonetomografialla (TT) toteutettu simulointi on olennainen osa sädehoitoprosessia. Koska säteilyaltistus kohdistuu hoidettavan alueen lisäksi sitä ympäröiviin terveisiin kudoksiin, pitää sädehoidon TT-simulaattoreilla käytettävä annostaso optimoida. Annostaso ja kuvausparametrit pitää valita siten, että kuvasta saadaan riittävä tieto hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi. Diagnostisessa kuvantamisessa käytettyjä STUKin antamia kansallisia vertailutasoja ei voida suoraan käyttää sädehoidon TT-simuloinnin optimoinnissa. Kansallisten simulointikäytäntöjen kartoittamiseksi kokosimme tietoa käytössä olevista kuvausarvoista ja annoksista.
Tiedot kerättiin neljän tyypillisen sädehoitokohteen TT-simuloinneista: resektiorinta, eturauhanen, koko aivot ja kaulan alue. Tiedot saatiin kaikista Suomen kolmestatoista sädehoitokeskuksesta ja yhteensä 15 laitteelle.
Käytetyissä annostasoissa ja kuvausparametreissa oli suurta vaihtelua. Vartalon alueen tutkimuksissa keskimääräiset TT-annosindeksit ja niiden standardihajonnat eri TT-laitteiden välillä olivat eturauhaselle: 24 mGy (53%), resektiorinnalle: 18 mGy (54%), ja kaulan alueella: 29 mGy (35%), kun diagnostiikan vertailutaso vartalon alueella on 12 mGy. Pään kuvauksissa arvot olivat 70 mGy (35%), kun vastaava diagnostiikan vertailutaso on 55 mGy.
Keskimääräiset annostasot olivat siis selkeästi suurempia, kuin mitä käytetään diagnostisessa kuvantamisessa. Selvityksen perusteella annostaso ei suoraan liittynyt esim. laitetyyppiin, valittuun leikepaksuuteen tai leikeväleihin. Jokaisen sädehoitokohteen simuloi vähintään yksi sädehoitokeskus diagnostiikkaa vastaavalla annostasolla ja saavutettu kuvanlaatutaso koettiin niissä riittäväksi. Tämän perusteella voidaan todeta, että TT-simuloinnin annostasoissa ja kuvausarvoissa olisi optimoitavaa.
Selvityksen tuloksista keskusteltiin kansallisesti sädehoitofyysikoiden neuvottelupäivillä ja sädehoitokeskuksille annettiin yksilöllistä palautetta niiden annostasoista ja kuvausparametreista suhteessa muihin sädehoitokeskuksiin. Tässä selvityksessä saatuja tuloksia käytetään valvonnan tukena arvioitaessa optimoinnin toteutumista.
Tietokonetomografialla (TT) toteutettu simulointi on olennainen osa sädehoitoprosessia. Koska säteilyaltistus kohdistuu hoidettavan alueen lisäksi sitä ympäröiviin terveisiin kudoksiin, pitää sädehoidon TT-simulaattoreilla käytettävä annostaso optimoida. Annostaso ja kuvausparametrit pitää valita siten, että kuvasta saadaan riittävä tieto hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi. Diagnostisessa kuvantamisessa käytettyjä STUKin antamia kansallisia vertailutasoja ei voida suoraan käyttää sädehoidon TT-simuloinnin optimoinnissa. Kansallisten simulointikäytäntöjen kartoittamiseksi kokosimme tietoa käytössä olevista kuvausarvoista ja annoksista.
Tiedot kerättiin neljän tyypillisen sädehoitokohteen TT-simuloinneista: resektiorinta, eturauhanen, koko aivot ja kaulan alue. Tiedot saatiin kaikista Suomen kolmestatoista sädehoitokeskuksesta ja yhteensä 15 laitteelle.
Käytetyissä annostasoissa ja kuvausparametreissa oli suurta vaihtelua. Vartalon alueen tutkimuksissa keskimääräiset TT-annosindeksit ja niiden standardihajonnat eri TT-laitteiden välillä olivat eturauhaselle: 24 mGy (53%), resektiorinnalle: 18 mGy (54%), ja kaulan alueella: 29 mGy (35%), kun diagnostiikan vertailutaso vartalon alueella on 12 mGy. Pään kuvauksissa arvot olivat 70 mGy (35%), kun vastaava diagnostiikan vertailutaso on 55 mGy.
Keskimääräiset annostasot olivat siis selkeästi suurempia, kuin mitä käytetään diagnostisessa kuvantamisessa. Selvityksen perusteella annostaso ei suoraan liittynyt esim. laitetyyppiin, valittuun leikepaksuuteen tai leikeväleihin. Jokaisen sädehoitokohteen simuloi vähintään yksi sädehoitokeskus diagnostiikkaa vastaavalla annostasolla ja saavutettu kuvanlaatutaso koettiin niissä riittäväksi. Tämän perusteella voidaan todeta, että TT-simuloinnin annostasoissa ja kuvausarvoissa olisi optimoitavaa.
Selvityksen tuloksista keskusteltiin kansallisesti sädehoitofyysikoiden neuvottelupäivillä ja sädehoitokeskuksille annettiin yksilöllistä palautetta niiden annostasoista ja kuvausparametreista suhteessa muihin sädehoitokeskuksiin. Tässä selvityksessä saatuja tuloksia käytetään valvonnan tukena arvioitaessa optimoinnin toteutumista.