Recurrens-hermon monitorointi kilpirauhas- ja lisäkilpirauhasleikkauksissa : HALO-katsaus
Hujala, Kimmo; Koivu, Marja; Mäkinen, Kimmo; Isojärvi, Jaana; Mäkelä, Marjukka; Keränen, Tapani (2015)
Hujala, Kimmo
Koivu, Marja
Mäkinen, Kimmo
Isojärvi, Jaana
Mäkelä, Marjukka
Keränen, Tapani
2015
Suomen lääkärilehti : 34
Tiivistelmä
Tutkimustiedon perusteella leikkauksenaikainen recurrens-hermon monitorointi ei vähennä hermovaurion riskiä verrattuna hermon visuaaliseen tunnistamiseen.
Kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen sairauksien kirurgisen hoidon tunnetuin komplikaatio on recurrens-hermon vaurioituminen. Suomessa tehdään vuosittain noin 2 800 kilpirauhaseen ja lisäkilpirauhaseen kohdistuvaa leikkausta, joissa arviolta 3 500 palaavaa kurkunpäähermoa eli recurrens-hermoa altistuu komplikaatioille. Hermo kulkee välittömästi kilpirauhasen takakapselin läheisyydessä, mikä altistaa sen toimenpiteiden aikana venytykselle, lämpövauriolle (diatermia ja lämpöä tuottavat leikkauslaitteet) sekä suoralle vauriolle.
Kirjallisuuden mukaan recurrens-hermon pysyviä halvauksia ilmenee hyvänlaatuisten kilpi- ja lisäkilpirauhasten sairauksien leikkausten jälkeen 0,3-2,4 %:lla potilaista. Pysyvä recurrens-hermon vaurio estää äänihuulen liikkumisen, ja varsinkin ääntä ammatikseen käyttäville se aiheuttaa merkittävää invaliditeettia. Nykyisin kultaisena standardina pidetään kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen leikkaustekniikkaa, jossa vaurioitumisriskin pienentämiseksi recurrens-hermo paljastetaan ja se pidetään huolellisesti käsittelyn ulkopuolella.
Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa arvioidaan leikkauksenaikaisen neuromonitoroinnin hyödyllisyyttä hermovaurion ehkäisyssä kilpirauhas- ja lisäkilpirauhaskirurgiassa. Katsaus julkaistaan kokonaisuudessaan Lääkärilehden verkkosivuilla tämän tiivistelmän liitteenä.
Tulokset
Lopulliseen analyysiin tuli mukaan kolme alkuperäistutkimusta. Kirjallisuushaussa löytyi lisäksi kuusi katsausta, joista neljän oikeaa PICO-kysymystä (taulukko 1) tarkastelleen järjestelmällisen katsauksen sisältämät alkuperäistutkimukset tarkistettiin. Satunnaistetuissa, etenevissä vertailututkimuksissa, joihin osallistui yhteensä 1 309 potilasta, recurrens-hermon pysyvän vaurion yleisyys kilpi- ja lisäkilpirauhasleikkausten jälkeen oli 0,8-1,5 %. Vaurioiden yleisyydessä ei ollut eroa neuromonitorointiryhmien ja visuaalisen tunnistamisen ryhmien kesken.
Päätelmät
Tutkimustiedon perusteella leikkauksenaikainen recurrens-hermon monitorointi ei vähennä hermovaurion riskiä verrattuna hermon visuaaliseen tunnistamiseen. Yksittäisissä tutkimuksissa neuromonitoroinnista on todettu olevan hyötyä syöpä- ja uusintaleikkauksissa. Toisaalta neuromonitorointi voi tällaisessa tilanteessa saada aikaan liiallista turvallisuuden tunnetta. Neuromonitoroinnista voi myös olla hyötyä kilpirauhasen alueen kirurgian koulutuksessa esimerkiksi poikkeavien anatomisten rakenteiden (esim. haarautuva recurrens-hermo) tunnistamisessa.
Liikennevalo: Keltainen
Vaikuttavuus: Satunnaistettujen etenevien tutkimusten mukaan leikkauksenaikainen neuromonitorointi visuaalisen recurrens-hermon tunnistuksen ohella ei vähennä hermovaurion riskiä. Kun hermon visualisoiminen on vaikeaa, kuten uusinta- ja syöpäleikkauksissa, menetelmästä saattaa olla hyötyä.
Turvallisuus: Neuromonitorointiin ei toimenpiteenä liity raportoituja haittoja.
Kustannukset: Neuromonitorointiin tarvittava laitteisto on käytössä useimmissa sairaaloissa, eikä monitorointi lisää merkittävästi leikkausaikaa. Monitoroinnissa käytettävän, elektrodit sisältävän intubaatioputken lisäkustannus on noin 100 euroa.
Kliininen suositus: Terveydenhuollon menetelmää voi käyttää harkiten. Rutiininomaisesta recurrens-hermon monitoroinnista ei ole hyötyä kilpirauhas- ja lisäkilpirauhasleikkauksissa.
Suositus annettu 11.6.2015.
Kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen sairauksien kirurgisen hoidon tunnetuin komplikaatio on recurrens-hermon vaurioituminen. Suomessa tehdään vuosittain noin 2 800 kilpirauhaseen ja lisäkilpirauhaseen kohdistuvaa leikkausta, joissa arviolta 3 500 palaavaa kurkunpäähermoa eli recurrens-hermoa altistuu komplikaatioille. Hermo kulkee välittömästi kilpirauhasen takakapselin läheisyydessä, mikä altistaa sen toimenpiteiden aikana venytykselle, lämpövauriolle (diatermia ja lämpöä tuottavat leikkauslaitteet) sekä suoralle vauriolle.
Kirjallisuuden mukaan recurrens-hermon pysyviä halvauksia ilmenee hyvänlaatuisten kilpi- ja lisäkilpirauhasten sairauksien leikkausten jälkeen 0,3-2,4 %:lla potilaista. Pysyvä recurrens-hermon vaurio estää äänihuulen liikkumisen, ja varsinkin ääntä ammatikseen käyttäville se aiheuttaa merkittävää invaliditeettia. Nykyisin kultaisena standardina pidetään kilpirauhasen ja lisäkilpirauhasen leikkaustekniikkaa, jossa vaurioitumisriskin pienentämiseksi recurrens-hermo paljastetaan ja se pidetään huolellisesti käsittelyn ulkopuolella.
Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa arvioidaan leikkauksenaikaisen neuromonitoroinnin hyödyllisyyttä hermovaurion ehkäisyssä kilpirauhas- ja lisäkilpirauhaskirurgiassa. Katsaus julkaistaan kokonaisuudessaan Lääkärilehden verkkosivuilla tämän tiivistelmän liitteenä.
Tulokset
Lopulliseen analyysiin tuli mukaan kolme alkuperäistutkimusta. Kirjallisuushaussa löytyi lisäksi kuusi katsausta, joista neljän oikeaa PICO-kysymystä (taulukko 1) tarkastelleen järjestelmällisen katsauksen sisältämät alkuperäistutkimukset tarkistettiin. Satunnaistetuissa, etenevissä vertailututkimuksissa, joihin osallistui yhteensä 1 309 potilasta, recurrens-hermon pysyvän vaurion yleisyys kilpi- ja lisäkilpirauhasleikkausten jälkeen oli 0,8-1,5 %. Vaurioiden yleisyydessä ei ollut eroa neuromonitorointiryhmien ja visuaalisen tunnistamisen ryhmien kesken.
Päätelmät
Tutkimustiedon perusteella leikkauksenaikainen recurrens-hermon monitorointi ei vähennä hermovaurion riskiä verrattuna hermon visuaaliseen tunnistamiseen. Yksittäisissä tutkimuksissa neuromonitoroinnista on todettu olevan hyötyä syöpä- ja uusintaleikkauksissa. Toisaalta neuromonitorointi voi tällaisessa tilanteessa saada aikaan liiallista turvallisuuden tunnetta. Neuromonitoroinnista voi myös olla hyötyä kilpirauhasen alueen kirurgian koulutuksessa esimerkiksi poikkeavien anatomisten rakenteiden (esim. haarautuva recurrens-hermo) tunnistamisessa.
Liikennevalo: Keltainen
Vaikuttavuus: Satunnaistettujen etenevien tutkimusten mukaan leikkauksenaikainen neuromonitorointi visuaalisen recurrens-hermon tunnistuksen ohella ei vähennä hermovaurion riskiä. Kun hermon visualisoiminen on vaikeaa, kuten uusinta- ja syöpäleikkauksissa, menetelmästä saattaa olla hyötyä.
Turvallisuus: Neuromonitorointiin ei toimenpiteenä liity raportoituja haittoja.
Kustannukset: Neuromonitorointiin tarvittava laitteisto on käytössä useimmissa sairaaloissa, eikä monitorointi lisää merkittävästi leikkausaikaa. Monitoroinnissa käytettävän, elektrodit sisältävän intubaatioputken lisäkustannus on noin 100 euroa.
Kliininen suositus: Terveydenhuollon menetelmää voi käyttää harkiten. Rutiininomaisesta recurrens-hermon monitoroinnista ei ole hyötyä kilpirauhas- ja lisäkilpirauhasleikkauksissa.
Suositus annettu 11.6.2015.
Kokoelmat
- Artikkelit [16088]