Rakennusmateriaalien radioaktiivisuus Suomessa : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma
Outola, Iisa; Klemola, Seppo; Venelampi, Eija; Markkanen, Mika (2015-03)
Lataukset:
Outola, Iisa
Klemola, Seppo
Venelampi, Eija
Markkanen, Mika
Säteilyturvakeskus
03 / 2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-309-239-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-309-239-6
Tiivistelmä
Tässä selvityksessä määritettiin rakennusmateriaalien radioaktiivisuuspitoisuuksia 52:sta valmistajalta ja maahantuojalta pyydetystä näytteestä sekä 534:stä vuosina 2007–2013 maahantuojien ja valmistajien tilaamista mittauksista. Näytteet koostuivat erilaisista kiviaineksista (mm. hiekka, sora ja kalliomurske), mutta myös muista sekalaisista rakennusmateriaaleista. Toiminnanharjoittajien tilaamat mittaukset kohdistuivat näytteisiin, joissa epäiltiin kohonneita pitoisuuksia.
Näytteistä määritettiin uraanin ja toriumin (238U ja 232Th) hajoamissarjoihin kuuluvien radioaktiivisten aineiden sekä kaliumin radioaktiivisen isotoopin (40K) aktiivisuuspitoisuudet. Myös keinotekoisten radioaktiivisten aineiden - käytännössä vain 137Cs - pitoisuudet määritettiin, jos niitä havaittiin käytetyllä gammaspektrometrisellä analyysimenetelmällä.
Kiviainesten aktiivisuuspitoisuudet vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Suomea, mutta myös samalla alueella vaihtelut ovat merkittäviä. Rakennusmateriaalien radioaktiivisuudelle asetetun toimenpidearvon mahdollista ylittymistä arvioitiin aktiivisuusindeksin avulla. 17 %:lla valmistajilta ja maahantuojilta pyydetyistä näytteistä aktiivisuusindeksin I1 arvo oli suurempi kuin 1. Toiminnanharjoittajien tilaamissa mittauksissa ylityksiä oli 28 %. Kallioperäisistä kivinäytteistä lähes joka toisella aktiivisuusindeksin arvo oli suurempi kuin 1.
Radioaktiivisimmat kiviainekset ovat usein kivilaatuja, joista valmistetaan esimerkiksi pöytätasoja tai rakennuslaattoja. Koska käyttö on vähäistä, jää näistä aiheutuva altistus pieneksi ja toimenpidetaso ei ylity vaikka aktiivisuuspitoisuudet materiaalissa ovat suuria.
Kiviaineksia, joilla aktiivisuusindeksin I1 arvo ylittää arvon 1, käytetään esimerkiksi täyttömateriaalina tai betonin valmistuksessa yhdessä vähemmän radioaktiivisia aineita sisältävien kiviainesten kanssa, jolloin niistä aiheutuva säteilyaltistus jää vähäiseksi. Päätös materiaalin käyttötavasta saatetaan tehdä radioaktiivisuusmääritysten tulosten perusteella.
Näytteistä määritettiin uraanin ja toriumin (238U ja 232Th) hajoamissarjoihin kuuluvien radioaktiivisten aineiden sekä kaliumin radioaktiivisen isotoopin (40K) aktiivisuuspitoisuudet. Myös keinotekoisten radioaktiivisten aineiden - käytännössä vain 137Cs - pitoisuudet määritettiin, jos niitä havaittiin käytetyllä gammaspektrometrisellä analyysimenetelmällä.
Kiviainesten aktiivisuuspitoisuudet vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Suomea, mutta myös samalla alueella vaihtelut ovat merkittäviä. Rakennusmateriaalien radioaktiivisuudelle asetetun toimenpidearvon mahdollista ylittymistä arvioitiin aktiivisuusindeksin avulla. 17 %:lla valmistajilta ja maahantuojilta pyydetyistä näytteistä aktiivisuusindeksin I1 arvo oli suurempi kuin 1. Toiminnanharjoittajien tilaamissa mittauksissa ylityksiä oli 28 %. Kallioperäisistä kivinäytteistä lähes joka toisella aktiivisuusindeksin arvo oli suurempi kuin 1.
Radioaktiivisimmat kiviainekset ovat usein kivilaatuja, joista valmistetaan esimerkiksi pöytätasoja tai rakennuslaattoja. Koska käyttö on vähäistä, jää näistä aiheutuva altistus pieneksi ja toimenpidetaso ei ylity vaikka aktiivisuuspitoisuudet materiaalissa ovat suuria.
Kiviaineksia, joilla aktiivisuusindeksin I1 arvo ylittää arvon 1, käytetään esimerkiksi täyttömateriaalina tai betonin valmistuksessa yhdessä vähemmän radioaktiivisia aineita sisältävien kiviainesten kanssa, jolloin niistä aiheutuva säteilyaltistus jää vähäiseksi. Päätös materiaalin käyttötavasta saatetaan tehdä radioaktiivisuusmääritysten tulosten perusteella.