Investigations conducted among Finnish radiation workers in 2004-13 and their effect on the recorded individual doses
Kiuru, Anne; Lehtinen, Maaret; Alén, Riina (2016)
Tiivistelmä
Annosrekisteriä ylläpidettäessä joudutaan joskus tutkimaan esimerkiksi onko mitattu säteilyannos todellinen, työntekijään kohdistunut säteilyannos tai onko annosmittaria käytetty ei-asianmukaisella tavalla. Näitä tutkimuksia kutsutaan selvityksiksi. Artikkelissa on tarkasteltu Suomessa vuosina 2004-13 yksittäisiin säteilyn käyttöön osallistuneiden säteilytyöntekijöiden annosmittauksiin kohdistuneita selvityksiä, joita tekevät tarpeen mukaan Säteilyturvakeskus, annosmittauspalvelut ja toiminnanharjoittajat. Artikkelin aineisto koostuu 452 selvityksestä, joista 160 oli Säteilyturvakeskuksen, 194 annosmittauspalvelun ja 98 toiminnanharjoittajien tekemiä. Aineistoon ei sisällytetty ydinvoiman käytöstä, luonnonsäteilystä tai poikkeavista tapahtumista aiheutuneita altistuksia koskevia selvityksiä.
Tutkimuksessa havaittiin lukuisia eri syitä selvitysten tekemiselle. Nämä syyt voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan: annoksen suuruus, henkilöannosmittarin käyttö/käyttäjä ja mittaustekniikka.
Selvitysten perusteella havaittiin, että monissa tilanteissa ei-käytössä ollut henkilöannosmittari oli altistunut säteilylle (122/452) tai että poikkeuksellisen suuri säteilyannos johtui suuresta työtaakasta (103/452). Osassa selvityksistä (80/452) ei löydetty mitään poikkeavaa eli työskentely, henkilöannosmittarin käyttö ja annoksen määrittäminen olivat sujuneet normaalisti. Selvitykset paljastivat myös 10 poikkeavaa tapahtumaa, jotka muuten olisivat jääneet havaitsematta.
Selvitysten perusteella useissa työpaikoissa lisättiin työntekijöiden koulutusta ja harjoittelua mm. oikeista työtavoista, työn organisoinnista sekä henkilöannosmittarin oikeasta käytöstä ja säilytyksestä. Toiminnanharjoittajat hankkivat uusia säteilysuojeluvälineitä, automatisoivat prosesseja ja joko palkkasivat lisää henkilökuntaa tai tehostivat olemassa olevan henkilökunnan työkiertoa säteilylle altistavissa työtehtävissä. Tehtyjen selvitysten ansiosta Säteilyturvakeskus on voinut kohdentaa valvontaansa ongelmallisiin kohteisiin.
Annosrekisterin ylläpidon kannalta tärkeää on, että annosrekisterin tietosisältö on mahdollisimman luotettavaa ja selvitysten tekeminen on hyvä työkalu tämän varmistamiseen. Annostietojen tilastollisen tarkastelun kannalta selvityksillä ei ollut kovin paljon merkitystä, sillä suurin osa (366/452) selvitetyistä annosmääritysten tuloksista oli alle 5 mSv:n annoksia. Johtopäätöksenä todetaan, että Suomessa käytössä oleva selvitysten tekotapa on riittävä ja sen käyttöä jatketaan tulevaisuudessakin.
Tutkimuksessa havaittiin lukuisia eri syitä selvitysten tekemiselle. Nämä syyt voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan: annoksen suuruus, henkilöannosmittarin käyttö/käyttäjä ja mittaustekniikka.
Selvitysten perusteella havaittiin, että monissa tilanteissa ei-käytössä ollut henkilöannosmittari oli altistunut säteilylle (122/452) tai että poikkeuksellisen suuri säteilyannos johtui suuresta työtaakasta (103/452). Osassa selvityksistä (80/452) ei löydetty mitään poikkeavaa eli työskentely, henkilöannosmittarin käyttö ja annoksen määrittäminen olivat sujuneet normaalisti. Selvitykset paljastivat myös 10 poikkeavaa tapahtumaa, jotka muuten olisivat jääneet havaitsematta.
Selvitysten perusteella useissa työpaikoissa lisättiin työntekijöiden koulutusta ja harjoittelua mm. oikeista työtavoista, työn organisoinnista sekä henkilöannosmittarin oikeasta käytöstä ja säilytyksestä. Toiminnanharjoittajat hankkivat uusia säteilysuojeluvälineitä, automatisoivat prosesseja ja joko palkkasivat lisää henkilökuntaa tai tehostivat olemassa olevan henkilökunnan työkiertoa säteilylle altistavissa työtehtävissä. Tehtyjen selvitysten ansiosta Säteilyturvakeskus on voinut kohdentaa valvontaansa ongelmallisiin kohteisiin.
Annosrekisterin ylläpidon kannalta tärkeää on, että annosrekisterin tietosisältö on mahdollisimman luotettavaa ja selvitysten tekeminen on hyvä työkalu tämän varmistamiseen. Annostietojen tilastollisen tarkastelun kannalta selvityksillä ei ollut kovin paljon merkitystä, sillä suurin osa (366/452) selvitetyistä annosmääritysten tuloksista oli alle 5 mSv:n annoksia. Johtopäätöksenä todetaan, että Suomessa käytössä oleva selvitysten tekotapa on riittävä ja sen käyttöä jatketaan tulevaisuudessakin.