Lääkeinformaatiotutkimus Suomessa

Abstract

Tausta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea julkaisi vuonna 2012 lääkeinformaatiostrategian, jonka implementoimiseksi perustettiin lääkeinformaatioverkosto. Verkoston toiminta pohjautuu tutkimustietoon ja olemassa oleviin hyviin käytäntöihin. Tutkimustiedon avulla suunnataan lääkeinformaatiotoiminnan kehittämistä. Olemassa olevan tilanteen selvittämiseksi oli tarpeen laatia selvitys, jonka perusteella voitaisiin hyödyntää aikaisemmin toteutettujen tutkimusten tuloksia verkoston toiminnassa ja toisaalta tunnistaa tutkimusalueita, joihin on syytä jatkossa paneutua. Tavoitteet Selvityksen tavoitteena on kuvata millaista lääkeinformaatioon liittyvää tutkimusta Suomessa on tehty 2000- ja 2010-luvuilla. Selvitys laadittiin lääkeinformaatioverkoston toiminnan tueksi ja tutkimusstrategian pohjaksi. Aineisto ja menetelmät Selvitystä varten informaatikko suoritti tiedonhaun suomalaisista lääkeinformaatioon liittyvistä tieteellisistä julkaisuista, jotka oli julkaistu joko suomeksi tai englanniksi vuosina 2000– 2013. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui 118 lähdettä, jotka kuvataan tässä selvityksessä lääkeinformaatiostrategian strategisten tavoitteiden viitekehyksessä. Tulokset Lääkeinformaatioon liittyvää tutkimusta on tehty Suomessa eri näkökulmista ja aiheista yllättävänkin paljon. Eniten tutkimuksia on avoapteekki-kontekstista ja farmasian näkökulmasta. Myös potilasryhmien lääketiedonlähteistä ja tiedon tarpeista on tehty runsaasti tutkimusta. Vähiten tutkimuksia on väestön terveyden lukutaidosta, terveydenhuollon ammattilaisten tiedontarpeista ja -lähteistä sekä sähköisten tiedonlähteiden käytöstä (pl. puhelinpalvelut). Päätelmät Terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta on tärkeää selvittää luotettavan lääkeinformaation käytön esteitä, jotta voidaan edistää luotettavien lähteiden käyttöä. Lisäksi tutkimuksen tulisi jatkossa painottua lääkeinformaation (ml. lääkeneuvonnan) vaikuttavuuden tutkimukseen osana laajempia tutkimuskokonaisuuksia. Lääkkeiden käyttäjien näkökulmasta jatkossa on tärkeää fokusoida tutkimus erityisryhmiin, joista ei ole toistaiseksi julkaistua tutkimustietoa. Tällaisia erityisryhmiä ovat esimerkiksi näkövammaiset, kuurot ja huonokuuloiset, iäkkäät ja maahanmuuttajat. Lääkeinformaation kehittämisen näkökulmasta olisi tärkeää tutkia konkreettisella tasolla, mitä tietoa lääkkeistä tarvitaan ja millaisessa muodossa. Lääkeinformaatioverkoston toiminta on uutta Suomessa ja kansainvälisestikin, ja sitä on syytä seurata tutkimuksin. Tutkimusjulkaisut voivat kiinnostaa myös kansainvälisiä tieteellisiä julkaisusarjoja.