Modelling of marine radionuclide dispersion in IAEA MODARIA program: Lessons learnt from the Baltic Sea and Fukushima scenarios
Periáñez, R; Bezhenar, R; Brovchenko, I; Duffa, C; Iosjpe, M; Jung, KT; Kobayashi, T; Lamego, F; Maderich, V; Min, BI; Nies, H; Osvath, L; Outola, I; Psaltaki, M; Suh, KS; deWith, G (2016)
Tiivistelmä
KANSAINVÄLINEN TUTKIJARYHMÄ VERTAILI RADIOAKTIIVISTEN AINEIDEN LEVIÄMISMALLEJA MERIYMPÄRISTÖSSÄ Kansainvälinen tutkijaryhmä vertaili 9 erilaista käytössä olevaa radioaktiivisten aineiden leviämismallia meriympäristössä. Mallit vaihtelivat yksinkertaisista (box-model) monimutkaisimpiin 3-dimensionallisiin leviämismalleihin, joissa huomioitiin muun muassa veden ja sedimentin vuorovaikutus.
Tutkimuksessa korostettiin, että onnettomuustilanteita varten tarkoitetut leviämismallit pitäisi tarkkaan hienosäätää tietylle paikalle ja että yleispäteviin malleihin ei voi luottaa, varsinkaan jos kyseessä on dynaaminen meriympäristö. Rannikolla sijaitsevien ydinlaitosten pitäisi valita tarkoituksenmukaisin leviämismalli vertaamalla huolellisesti ja yksityiskohtaisesti leviämismallien ja mittausten antamia tuloksia keskenään kyseisellä paikalla.
Tutkimuksessa eri malleilla simuloitiin radioaktiivisten aineiden leviämistä Itämereen Tshernobylin ydinlaitosonnettomuudesta ja Tyyneen valtamereen Fukushima Daiichin onnettomuudesta. Simulointeja verrattiin todellisiin mittaustuloksiin. Säteilyturvakeskus antoi tutkimukseen omaa mittausaineistoaan Itämerestä ja kokosi tarvittavaa mittaustietoa Itämeren maiden yhteisestä tietopankista (HELCOM-MORS database).
Itämeren osalta eri mallien tulokset olivat hyvässä sopusoinnussa, mutta Fukushiman osalta mallien tulokset olivat tyydyttäviä vasta kun malleja harmonisoitiin käyttämällä kullekin leviämismallille tarkalleen samoja parametreja (esim. veden kiertoliike). Merivirtojen suuruuden ja vaihtelujen määrittäminen olivat tärkeässä osassa mallien toimivuuden kannalta dynaamisessa meriympäristössä.
Tutkimuksessa korostettiin, että onnettomuustilanteita varten tarkoitetut leviämismallit pitäisi tarkkaan hienosäätää tietylle paikalle ja että yleispäteviin malleihin ei voi luottaa, varsinkaan jos kyseessä on dynaaminen meriympäristö. Rannikolla sijaitsevien ydinlaitosten pitäisi valita tarkoituksenmukaisin leviämismalli vertaamalla huolellisesti ja yksityiskohtaisesti leviämismallien ja mittausten antamia tuloksia keskenään kyseisellä paikalla.
Tutkimuksessa eri malleilla simuloitiin radioaktiivisten aineiden leviämistä Itämereen Tshernobylin ydinlaitosonnettomuudesta ja Tyyneen valtamereen Fukushima Daiichin onnettomuudesta. Simulointeja verrattiin todellisiin mittaustuloksiin. Säteilyturvakeskus antoi tutkimukseen omaa mittausaineistoaan Itämerestä ja kokosi tarvittavaa mittaustietoa Itämeren maiden yhteisestä tietopankista (HELCOM-MORS database).
Itämeren osalta eri mallien tulokset olivat hyvässä sopusoinnussa, mutta Fukushiman osalta mallien tulokset olivat tyydyttäviä vasta kun malleja harmonisoitiin käyttämällä kullekin leviämismallille tarkalleen samoja parametreja (esim. veden kiertoliike). Merivirtojen suuruuden ja vaihtelujen määrittäminen olivat tärkeässä osassa mallien toimivuuden kannalta dynaamisessa meriympäristössä.