Perhevapaat ja työelämän tasa-arvo
Salmi, Minna; Lammi-Taskula, Johanna; Närvi, Johanna (2009-05)
Salmi, Minna
Lammi-Taskula, Johanna
Närvi, Johanna
Työ- ja elinkeinoministeriö (Edita Publishing Oy)
05 / 2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN: 978-952-227-190-7
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja : 24/2009
https://urn.fi/URN: 978-952-227-190-7
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja : 24/2009
Tiivistelmä
Tutkimus analysoi perhevapaiden käytön ehtoja, esteitä ja seurauksia äitien, isien ja työorganisaatioiden kannalta. Aineistoina ovat postikysely vuonna 2004 lapsen saaneille äideille ja isille, verkkokysely yksityisen ja julkisen sektorin työpaikkojen henkilöstöasioista vastaaville ja luottamushenkilöille sekä organisaatiokyselyyn vastanneiden henkilöstöjoh-tajien haastattelut. Tuloksia verrataan Stakesin aiemman perhevapaatutkimuksen (2001–2003) tuloksiin.
Äidit olivat aiempaa useammin palanneet töihin lapsen ollessa parivuotias. Avainkysymys vapaan kestossa on, onko naisella pysyvä työsuhde johon palata, tai tarjoavatko työmarkkinat työtä määräaikaisesta työstä tai ilman työkokemusta vapaalle jääneelle naiselle. Vapaata edeltänyt määräaikainen työsuhde on merkittävin selittäjä pisimmille kotihoidontukikausille. Koulutus toimii yhä jakolinjana: vähemmän koulutetut naiset ovat pidempään perhevapailla. Äiti palaa suoraan vanhempainvapaalta töihin todennäköisemmin myös, jos isä pitää vanhempainvapaata. Naisten pitkiä perhevapaita työllisyysasteen näkökulmasta tarkasteltaessa tulisikin kiinnittää huomiota määräaikaisten
työsuhteiden vähentämiseen ja isien saamiseen vanhempainvapaalle.
Isien vanhempainvapaan käyttö on lisääntynyt 12 prosenttiin, mutta valtaosa pitää vain isäkuukauden. Isäkuukauden merkitys sukupuolten tasa-arvoistumiselle voi jäädä vähäiseksi, koska äiti on useimmiten kotona samanaikaisesti. Korkeakoulutetut vanhemmat jakavat vapaata muita useammin. Isäkuukauden pitämistä piti taloudellisesti mahdottomana harva korkeakoulutettu mies, mutta lähes kolmasosa muista. Kuitenkin seurauksia taloudelle lasketaan enää noin kolmanneksessa perheistä. Asenteilla on merkitystä: jos isän mielestä perheen elatus kuuluu hänelle, hän pitää vanhempainvapaata harvemmin. Isät pitävät pitkää poissaoloa työpaikalta hankalana entistä useammin. Miesten perhevapaat tuskin lisääntyvät vain taloudellisin kannustimin.
Työpaikoilla perhevapaan pitämiseen suhtaudutaan pääosin myönteisesti. Vapaalle jäävät saavat kielteisiä kommentteja entistä harvemmin, mutta kielteisen suhtautumisen merkitystä miesten päätökselle jättää vapaa pitämättä ei voida arvioida tässä tutkimuksessa. Määräaikaisessa työssä olevien äitien on muita vaikeampi ottaa vapaalle jääminen puheeksi, ja he saavat useammin esimiehiltään kielteisiä kommentteja. Äitien kielteiset kokemukset ilmenevät ennen kaikkea määräaikaisten työsuhteiden uusimatta jättämisenä.
Perhevapaat eivät ole yleisiä työpaikoilla. Tavallisintakin eli naisten äitiys- ja vanhempainvapaata on enemmistössä organisaatioista käyttänyt vain harva, viidenneksessä ei kukaan parin viime vuoden aikana. Vain 15 prosentissa oganisaatioista moni työntekijä on ollut yli vuoden kestäneellä hoitovapaalla, joka kolmannessa ei kukaan. Pienissä organisaatioissa ei usein ole lainkaan kokemusta perhevapaista.
Kustannuksia suurempia pulmia organisaatioissa aiheuttavat avainhenkilöiden poissaolo, sijaisten löytäminen ja koulutus sekä työtehtävien uudelleenjärjestely. Pienet yritykset arvioivat perhevapaisiin liittyvän ongelmia huomattavasti useammin kuin keskisuuret tai suuret organisaatiot, mutta ongelmien järjestys on sama.
Tukitoimia perhevapaiden yhteydessä on työpaikoilla niukasti. Vain tiedottaminen perhevapaa-asioista on järjestetty enemmistössä organisaatioista. Perehdytystä vapaalta palaaville järjestää säännöllisesti joka seitsemäs organisaatio, lainkaan sitä ei järjestetty viidenneksessä organisaatioista. Kehittämismahdollisuuksia perhevapaiden käyttöä tukevissa käytännöissä on paljon.
Perhevapaita pidetään osa-aikaisina harvoin. Sen voi estää työpaikan puute, mutta yleisimmin äidit pitävät kokoaikaista vapaata parempana. Korkeakoulutetut äidit ja isät katsovat työn luonteen estävän osa-aikaisen vanhempainvapaan, muut isät painottavat taloudellisia esteitä. Organisaatioissa osa-aikatyön järjestämistä pidetään ainakin jonkin verran hankalana. Osa-aikatyöstä olisi kiinnostunut kolmasosa parivuotiaiden lasten äideistä ja vajaa neljännes isistä.
Äidit olivat aiempaa useammin palanneet töihin lapsen ollessa parivuotias. Avainkysymys vapaan kestossa on, onko naisella pysyvä työsuhde johon palata, tai tarjoavatko työmarkkinat työtä määräaikaisesta työstä tai ilman työkokemusta vapaalle jääneelle naiselle. Vapaata edeltänyt määräaikainen työsuhde on merkittävin selittäjä pisimmille kotihoidontukikausille. Koulutus toimii yhä jakolinjana: vähemmän koulutetut naiset ovat pidempään perhevapailla. Äiti palaa suoraan vanhempainvapaalta töihin todennäköisemmin myös, jos isä pitää vanhempainvapaata. Naisten pitkiä perhevapaita työllisyysasteen näkökulmasta tarkasteltaessa tulisikin kiinnittää huomiota määräaikaisten
työsuhteiden vähentämiseen ja isien saamiseen vanhempainvapaalle.
Isien vanhempainvapaan käyttö on lisääntynyt 12 prosenttiin, mutta valtaosa pitää vain isäkuukauden. Isäkuukauden merkitys sukupuolten tasa-arvoistumiselle voi jäädä vähäiseksi, koska äiti on useimmiten kotona samanaikaisesti. Korkeakoulutetut vanhemmat jakavat vapaata muita useammin. Isäkuukauden pitämistä piti taloudellisesti mahdottomana harva korkeakoulutettu mies, mutta lähes kolmasosa muista. Kuitenkin seurauksia taloudelle lasketaan enää noin kolmanneksessa perheistä. Asenteilla on merkitystä: jos isän mielestä perheen elatus kuuluu hänelle, hän pitää vanhempainvapaata harvemmin. Isät pitävät pitkää poissaoloa työpaikalta hankalana entistä useammin. Miesten perhevapaat tuskin lisääntyvät vain taloudellisin kannustimin.
Työpaikoilla perhevapaan pitämiseen suhtaudutaan pääosin myönteisesti. Vapaalle jäävät saavat kielteisiä kommentteja entistä harvemmin, mutta kielteisen suhtautumisen merkitystä miesten päätökselle jättää vapaa pitämättä ei voida arvioida tässä tutkimuksessa. Määräaikaisessa työssä olevien äitien on muita vaikeampi ottaa vapaalle jääminen puheeksi, ja he saavat useammin esimiehiltään kielteisiä kommentteja. Äitien kielteiset kokemukset ilmenevät ennen kaikkea määräaikaisten työsuhteiden uusimatta jättämisenä.
Perhevapaat eivät ole yleisiä työpaikoilla. Tavallisintakin eli naisten äitiys- ja vanhempainvapaata on enemmistössä organisaatioista käyttänyt vain harva, viidenneksessä ei kukaan parin viime vuoden aikana. Vain 15 prosentissa oganisaatioista moni työntekijä on ollut yli vuoden kestäneellä hoitovapaalla, joka kolmannessa ei kukaan. Pienissä organisaatioissa ei usein ole lainkaan kokemusta perhevapaista.
Kustannuksia suurempia pulmia organisaatioissa aiheuttavat avainhenkilöiden poissaolo, sijaisten löytäminen ja koulutus sekä työtehtävien uudelleenjärjestely. Pienet yritykset arvioivat perhevapaisiin liittyvän ongelmia huomattavasti useammin kuin keskisuuret tai suuret organisaatiot, mutta ongelmien järjestys on sama.
Tukitoimia perhevapaiden yhteydessä on työpaikoilla niukasti. Vain tiedottaminen perhevapaa-asioista on järjestetty enemmistössä organisaatioista. Perehdytystä vapaalta palaaville järjestää säännöllisesti joka seitsemäs organisaatio, lainkaan sitä ei järjestetty viidenneksessä organisaatioista. Kehittämismahdollisuuksia perhevapaiden käyttöä tukevissa käytännöissä on paljon.
Perhevapaita pidetään osa-aikaisina harvoin. Sen voi estää työpaikan puute, mutta yleisimmin äidit pitävät kokoaikaista vapaata parempana. Korkeakoulutetut äidit ja isät katsovat työn luonteen estävän osa-aikaisen vanhempainvapaan, muut isät painottavat taloudellisia esteitä. Organisaatioissa osa-aikatyön järjestämistä pidetään ainakin jonkin verran hankalana. Osa-aikatyöstä olisi kiinnostunut kolmasosa parivuotiaiden lasten äideistä ja vajaa neljännes isistä.
Kokoelmat
- Kirjat [4188]