Nivolumabi uroteelikarsinooman hoidossa
Hyvärinen, Antti; Rannanheimo, Piia; Härkönen, Ulla; Kiviniemi, Vesa (2018-01)
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
01 / 2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201801151341
Fimea kehittää, arvioi ja informoi -julkaisusarja : 1/2018
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201801151341
Fimea kehittää, arvioi ja informoi -julkaisusarja : 1/2018
Kuvaus
Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksi.
Tiivistelmä
Nivolumabi on PD-1-estäjien ryhmään kuuluva syöpälääke. Sitä voidaan käyttää muiden käyttöaiheiden ohella paikallisesti edenneen leikkaukseen soveltumattoman tai etäpesäkkeisen uroteelikarsinooman hoidossa silloin, kun aikaisempi platinaa sisältänyt hoito ei ole tehonnut.
Näyttö nivolumabin tehosta ja turvallisuudesta tässä käyttöaiheessa perustuu yksihaaraiseen faasin II päätutkimukseen (CheckMate-275) sekä faasin I/II tutkimukseen (CheckMate-032). CheckMate-275 -tutkimukseen otettiin mukaan paikallisesti edennyttä tai etäpesäkkeistä uroteelikarsinoomaa sairastavia potilaita (n = 270), joiden tauti oli edennyt platinapohjaisen solunsalpaajahoidon aikana tai sen jälkeen. Potilaat saivat nivolumabia (3 mg/kg) joka toinen viikko. CheckMate-032 on avoin faasin I/II tutkimus, jossa oli mukana 78 potilaan uroteelikarsinoomakohortti. Kohortin kelpoisuusvaatimukset olivat vastaavat kuin CheckMate-275 -tutkimuksessa ja potilaat saivat nivolumabia (3 mg/kg) joka toinen viikko
CheckMate-275-tutkimuksessa potilaiden elossaoloajan mediaani oli 8,6 kuukautta ja potilaista 20 % saavutti täydellisen tai osittaisen hoitovasteen. Vasteen arvioi sokkoutettu riippumaton keskitetty arvioijataho. Vastaavasti CheckMate-032 -tutkimuksessa potilaiden elossaoloajan mediaani oli 9,7 kuukautta ja tutkijalääkärin arvioiman täydellisen tai osittaisen hoitovasteen saavutti 24 % potilaista. Edellä kuvatut tulokset koskevat kasvaimen PD-L1 -pitoisuuden mukaan valikoimatonta tutkimusväestöä. Tutkimusten perusteella ei ole riittävästi näyttöä, joka tukisi hoidon kohdentamista PD-L1 -pitoisuuden mukaan.
CheckMate-275 ja CheckMate-032-tutkimuksessa hoitoon liittyvän haittavaikutuksen koki 69 % potilaista, asteen 3–5 haitan 20 % potilaista, vakavan haitan 10 % potilaista, hoidon keskeytykseen johtaneen haitan 4 % potilaista ja kuolemaan johtaneen haitan 1 % potilaista.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että pieni osa potilaista saa nivolumabi-hoidosta pitkäkestoisen vasteen, ja sen vuoksi heillä myös hoidon kesto on pidempi. On kuitenkin huomioitava, että nivolumabi-hoidon tehoa ei ole toistaiseksi osoitettu satunnaistetussa kontrolloidussa kokeessa. CheckMate-275 ja CheckMate-032 -tutkimusten perusteella voidaan tehdä vain hyvin rajoitetusti päätelmiä nivolumabin tehosta suhteessa solunsalpaajahoitoon.
Nivolumabi-hoito maksaa noin 38 000–100 000 euroa potilasta kohden, kun hoidon kesto on 4,6–12,0 kuukautta. Yhden potilaan nivolumabi-hoidon (4,6 kk) lisäkustannus vinfluniini-hoitoon (2,2 kk, 3 hoitojaksoa) verrattuna on noin 36 000 euroa. Taksaani-hoitoon verrattuna nivolumabin lisäkustannus on vielä tätä suurempi. Arvioissa on huomioitu lääke- ja annostelukustannukset. Fimean arvioin mukaan vuosittain 50–70 potilasta voisi saada PD1/PD-L1-estäjää uroteelikarsinooman hoidossa sen jälkeen kun aiempi platinaa sisältävä hoito ei ole tehonnut.
Nivolumabi-hoidon lisäkustannukset ovat suuret sen hoidolliseen arvoon liittyvään epävarmuuteen nähden. Mikäli nivolumabia käytetään tässä käyttöaiheessa, olisi perusteltua, että käytön ehdoksi asetetaan merkittävä hinnanalennus.
Näyttö nivolumabin tehosta ja turvallisuudesta tässä käyttöaiheessa perustuu yksihaaraiseen faasin II päätutkimukseen (CheckMate-275) sekä faasin I/II tutkimukseen (CheckMate-032). CheckMate-275 -tutkimukseen otettiin mukaan paikallisesti edennyttä tai etäpesäkkeistä uroteelikarsinoomaa sairastavia potilaita (n = 270), joiden tauti oli edennyt platinapohjaisen solunsalpaajahoidon aikana tai sen jälkeen. Potilaat saivat nivolumabia (3 mg/kg) joka toinen viikko. CheckMate-032 on avoin faasin I/II tutkimus, jossa oli mukana 78 potilaan uroteelikarsinoomakohortti. Kohortin kelpoisuusvaatimukset olivat vastaavat kuin CheckMate-275 -tutkimuksessa ja potilaat saivat nivolumabia (3 mg/kg) joka toinen viikko
CheckMate-275-tutkimuksessa potilaiden elossaoloajan mediaani oli 8,6 kuukautta ja potilaista 20 % saavutti täydellisen tai osittaisen hoitovasteen. Vasteen arvioi sokkoutettu riippumaton keskitetty arvioijataho. Vastaavasti CheckMate-032 -tutkimuksessa potilaiden elossaoloajan mediaani oli 9,7 kuukautta ja tutkijalääkärin arvioiman täydellisen tai osittaisen hoitovasteen saavutti 24 % potilaista. Edellä kuvatut tulokset koskevat kasvaimen PD-L1 -pitoisuuden mukaan valikoimatonta tutkimusväestöä. Tutkimusten perusteella ei ole riittävästi näyttöä, joka tukisi hoidon kohdentamista PD-L1 -pitoisuuden mukaan.
CheckMate-275 ja CheckMate-032-tutkimuksessa hoitoon liittyvän haittavaikutuksen koki 69 % potilaista, asteen 3–5 haitan 20 % potilaista, vakavan haitan 10 % potilaista, hoidon keskeytykseen johtaneen haitan 4 % potilaista ja kuolemaan johtaneen haitan 1 % potilaista.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että pieni osa potilaista saa nivolumabi-hoidosta pitkäkestoisen vasteen, ja sen vuoksi heillä myös hoidon kesto on pidempi. On kuitenkin huomioitava, että nivolumabi-hoidon tehoa ei ole toistaiseksi osoitettu satunnaistetussa kontrolloidussa kokeessa. CheckMate-275 ja CheckMate-032 -tutkimusten perusteella voidaan tehdä vain hyvin rajoitetusti päätelmiä nivolumabin tehosta suhteessa solunsalpaajahoitoon.
Nivolumabi-hoito maksaa noin 38 000–100 000 euroa potilasta kohden, kun hoidon kesto on 4,6–12,0 kuukautta. Yhden potilaan nivolumabi-hoidon (4,6 kk) lisäkustannus vinfluniini-hoitoon (2,2 kk, 3 hoitojaksoa) verrattuna on noin 36 000 euroa. Taksaani-hoitoon verrattuna nivolumabin lisäkustannus on vielä tätä suurempi. Arvioissa on huomioitu lääke- ja annostelukustannukset. Fimean arvioin mukaan vuosittain 50–70 potilasta voisi saada PD1/PD-L1-estäjää uroteelikarsinooman hoidossa sen jälkeen kun aiempi platinaa sisältävä hoito ei ole tehonnut.
Nivolumabi-hoidon lisäkustannukset ovat suuret sen hoidolliseen arvoon liittyvään epävarmuuteen nähden. Mikäli nivolumabia käytetään tässä käyttöaiheessa, olisi perusteltua, että käytön ehdoksi asetetaan merkittävä hinnanalennus.
Kokoelmat
- Kirjat [161]