Lääkebarometri 2017 : Kumppanuuden edellytykset lääkehoidossa

Abstract

Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano -ohjelmassa kannustetaan kumppanuuteen potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018). Järkevän lääkehoidon toteutumisen kannalta lääkkeiden käyttäjä on keskeisessä asemassa. Terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välistä kumppanuutta tukevia lääkepoliittisia toimenpiteitä varten tarvitaan väestötason tietoa kumppanuuden toteutumisen edellytyksistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvailla väestötasolla, miten yleisesti ajantasainen lääkityslista on käytössä, miten valmiita ja halukkaita suomalaiset ovat osallistumaan lääkkeen valintaa koskevaan päätöksentekoon, millaiseksi lääkkeisiin liittyvä tieto ja neuvonta koetaan. Lisäksi selvitettiin, millaisia käsityksiä lääkkeistä on, miten yleisiä ovat taloudelliset ongelmat hankittaessa tarpeellisia lääkkeitä ja näkemyksiä lääkekorvauksista ja -kustannuksista.

Lääkebarometri 2017 -tutkimus toteutettiin postikyselynä syys–marraskuussa 2017. Otos (8 000 henkilöä) muodostettiin satunnaisotannalla edustavaksi iän, sukupuolen ja asuinmaakunnan mukaan Suomessa asuvista 18–79-vuotiaista. Kyselyyn vastasi 3 622 henkilöä ja heistä 54 % oli naisia ja 45 % miehiä. Ajantasainen lääkityslista oli 21 %:lla kaikista vastaajista ja yleisimmin se oli käytössä sellaisilla vastaajilla, joilla oli jokin lääkärin toteama pitkäaikaissairaus tai sen riskitekijä (30 %). Suurin osa vastaajista piti lääkkeitä hyödyllisinä. Toisaalta moni vastaajista katsoi, että lääkkeiden käytössä kannattaisi välillä pitää taukoa. Lääkkeiden ajateltiin myös aiheuttavan riippuvuutta. Suurin osa vastaajista halusi keskustella lääkärin kanssa hoitovaihtoehdoista. Vastaajista 80 % halusi keskustella ja 73 % päättää lääkkeen valinnasta yhdessä lääkärin kanssa.

Enemmistö vastaajista oli saanut hyödyllisiä neuvoja heille määrätyistä lääkkeistä käydessään edellisen kerran lääkärin vastaanotolla tai apteekissa. Vain harvat olivat kokeneet, etteivät olleet saaneet lääkärin vastaanotolla tai apteekissa tarvitsemiaan neuvoja. Suurin osa vastaajista ilmoitti, että apteekkeja on riittävän lähellä lääkkeiden saamiseksi vaivattomasti.

Vastaajista 27 % kulutti lääkärin määräämiin lääkkeisiin yli 300 euroa vuodessa. Taloudellisia ongelmia lääkkeiden hankkimisessa oli ollut 13 %:lla. Vastaajista kaksi kolmesta kertoi olevansa valmis maksamaan lääkärin määräämistä lääkkeistä maksimissaan 300 euroa. Yli 60 % vastaajista oli sitä mieltä, että Kelan lääkekatto on liian korkea ja että lääkkeistä korvataan liian vähän. Korvattavuuden piiriin kuuluvista lääkkeistä pidettiin tärkeinä syöpä-, sydän- ja diabeteslääkkeitä.

Tutkimuksen tulosten perusteella pohja terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden väliseen kommunikaation ja kumppanuuden rakentamiselle on olemassa, sillä suurimmalla osalla vastaajista oli halukkuutta osallistua lääkkeen valintaan koskevaan päätöksentekoon. Myös lääkeneuvonta lääkärin vastaanotolla ja apteekissa koettiin olevan hyvällä tasolla. Kuitenkin lähes puolet vastaajista ajatteli, että lääkkeitä määrätään liian paljon ja niihin turvaudutaan liikaa, joten vuorovaikutuksen ja avoimen kommunikaation lisäämiseen on tarvetta. Vain harvalla tähän tutkimukseen vastanneella oli käytössään ajantasainen lista käyttämistään lääkkeistä, mikä vaikeuttaa kommunikaatiota ja järkevän lääkehoidon toteuttamista.