IAEA-SSDL bilateral comparisons for diagnostic level air kerma measurement standards
Csete, István; Toroi, Paula; Steuer, Andreas; Hourdakis, Costas; Gabris, Frantisek; Jozela, Sibusiso; Kosunen, Antti; Cardoso, Joao; Sochor, Vladimir; Persson, Linda; Glavič Cindro, Denis; Arib, Mehenna; Smekhov, Mark (2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Julkariin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Csete, István
Toroi, Paula
Steuer, Andreas
Hourdakis, Costas
Gabris, Frantisek
Jozela, Sibusiso
Kosunen, Antti
Cardoso, Joao
Sochor, Vladimir
Persson, Linda
Glavič Cindro, Denis
Arib, Mehenna
Smekhov, Mark
2018
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Physica Medica : 47
Tiivistelmä
IAEA järjesti kahdenvälisen mittausvertailun diagnostiikan mittausstandardeilla. Vertailuun osallistui 11 sekundääristandardilaboratoriota mukaan lukien STUKin dosimetrialaboratorio. Vertailun tarkoituksena oli myös testata IAEAn uutta mittausvertailuohjelmaa.
Laboratorioissa mitattiin kalibrointikertoimet kahdelle eri mittarille vertailussa käytetyille suureille ja säteilylaaduille. Mittaustulokset olivat kaikissa laboratoriossa hyvin yhteneväiset mittausepävarmuuksien ollessa 0,5-1,3%. Mittaustulokset tukevat siis hyvin STUKin dosimetrialaboratorion mittauskykyä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että mittarin kalibroinnista johtuva mittausepävarmuus on melko pieni kliinisissä mittauksissa. Kliinisissä mittaustilanteissa tulisikin pyrkiä vähentämään myös muiden mittauksiin vaikuttavien tekijöiden osuutta, jotta mittaustarkkuus paranisi.
Laboratorioissa mitattiin kalibrointikertoimet kahdelle eri mittarille vertailussa käytetyille suureille ja säteilylaaduille. Mittaustulokset olivat kaikissa laboratoriossa hyvin yhteneväiset mittausepävarmuuksien ollessa 0,5-1,3%. Mittaustulokset tukevat siis hyvin STUKin dosimetrialaboratorion mittauskykyä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että mittarin kalibroinnista johtuva mittausepävarmuus on melko pieni kliinisissä mittauksissa. Kliinisissä mittaustilanteissa tulisikin pyrkiä vähentämään myös muiden mittauksiin vaikuttavien tekijöiden osuutta, jotta mittaustarkkuus paranisi.