Pitkäai­kais­hoito viimeisenä elinvuotena : Vertailussa suuret kaupungit ja muu Suomi 2002–2013

Abstract

Lähtö­kohdat: Vanhuu­si­käisten pitkäai­kais­hoitoa viimei­senä elin­vuo­tena v. 2002–13 ver­tailtiin kuu­den suu­rimman kau­pungin ja muun Suo­men vä­lillä. Tutkit­ta­vana olivat pitkäai­kais­hoidon käyt­tö, siir­tymät kodin­ja/tai hoito­paik­kojen vä­lillä se­kä kuolin­paikka.

Mene­telmät: Rekis­te­riai­neisto si­sälsi kaik­ki ≥ 70-vuo­tiaana kuol­leet suoma­laiset vuo­silta 2002–13(N = 427 078). Tutkit­tavat hoito­muodot olivat vanhain­koti, tehos­tettu palve­lua­su­minen ja pitkäai­kai­nen­hoito terveys­kes­kuk­sessa.

Tu­lokset: Tutkit­ta­vista 45 % oli pitkäai­kais­hoi­dossa jon­kin ai­kaa viimei­senä elin­vuo­tenaan. Pitkäai­kais­hoito vä­heni Tampe­reella ja Van­taalla. Tehos­tettu palve­lua­su­minen yleistyi ja laitos­hoito vä­heni ko­ko maas­sa.Yhä useampi siir­tyi ko­din ja/tai hoito­paik­kojen vä­lillä mon­ta ker­taa viimei­sinä elin­kuu­kau­sina. Tehos­tetun palve­lua­su­misen yk­sikkö oli aiem­paa ylei­sempi kuolin­paik­kana.

Pää­telmät: Tehos­tettua palve­lua­su­mista on useim­missa kun­nissa li­sätty niin, et­tä laitos­hoidon vähe­tessä pitkäai­kais­hoito koko­nai­suu­tena on py­synyt enti­sellä ta­solla. Elämän viimei­sinä kuukau­sina mo­ni ko­kee useita siir­tymiä.