Optimointi isotooppikuvantamisessa : Terveydenhuollon valvontaraportti

Abstract

Optimointiperiaate on yksi säteilysuojelun yleisistä periaatteista. Tässä kyselyssä käsiteltiin optimointia kuvausprotokollien tasolla. Kyselyllä selvitettiin käytännön toimia optimoinnin toteuttamiksi SPECT- ja PET-kuvantamisessa Suomessa. TT-kuvantamisen osuus jätettiin huomiotta. Webropol-kysely tehtiin kaikille isotooppilääketieteen kuvantamista harjoittaville turvallisuusluvanhaltijoille. Kyselyyn saatiin vastaukset kaikilta luvanhaltijoilta (N=24). Vastausten perusteella optimointi oli moniammatillista. Lääkäriresurssit rajoittivat optimoinnin toteuttamista joissakin tapauksissa. Kirjallisen ohjeistuksen puute oli laajaa. Tavanomaisin aloite optimointiin oli muutos kansallisissa tai kansainvälisissä suosituksissa. Usein optimointi käynnistyi myös itsearvioinnin, kollegoiden vinkkien ja EANM:n suositusten perusteella. Yllättävää on, ettei uuden laitteen käyttöönotto välttämättä sisältänyt kuvantamisprotokollien optimointia. Mediaanitaajuudet tutkimusprotokollien muutoksissa olivat munuaisfunktiotutkimuksissa (KA1FN) 2, luuston gammakuvauksissa (NK6AN) 1, yläkehon aineenvaihdunnan PET-TT-tutkimuksissa ( JN5DR) 1,5 ja koko kehon aineenvaihdunnan PET-TT-tutkimuksissa (JN6DR) 2 kertaa kymmenessä vuodessa. Kuvanlaadun liiallista heikkenemistä optimoinnin aikana tapahtui harvoin. Toisaalta noin puolessa tapauksista annettu aktiivisuus ja kuvanlaatu eivät muuttuneet. Optimointiperiaate toteutuu epätyydyttävästi. Systemaattisen ja dokumentoidun optimoinnin pitäisi olla tavanomainen käytäntö. Lisäksi kuvausprotokollien optimoinnin pitäisi olla osa laitteen käyttöönottoa. Itsearvioinnit, ammatillinen ja moniammatillinen yhteistyö sekä EANM:n suositukset tukevat optimointia. Sen toteuttaminen edellyttää kuitenkin riittäviä resursseja.