Is there any supportive evidence for low dose radiotherapy for COVID-19 pneumonia?
Salomaa, Sisko; Bouffler, Simon D.; Atkinson, Michael J.; Cardis, Elisabeth; Hamada, Nobuyuki (2020-06-24)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Julkariin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Salomaa, Sisko
Bouffler, Simon D.
Atkinson, Michael J.
Cardis, Elisabeth
Hamada, Nobuyuki
Taylor & Francis
24.06.2020
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tiivistelmä
Artikkeli on jatkoa 6. toukokuuta samassa lehdessä julkaistulle commentary -artikkelille, jossa kirjoittajat kommentoivat matala-annoksisen sädehoidon käyttöä hengenvaarallisen COVID-19 keuhkokuumeen hoidossa. Kansainvälinen keskustelu aiheesta on intensiivistä ja aiempi artikkeli kohosi lyhyessä ajassa kaikkien aikojen luetuimpien julkaisujen joukkoon IJRB-lehdessä. Kokooma-artikkelissa kerrotaan 20.5 mennessä kirjoittajaryhmän tietoon tulleista kaikkiaan 12 hoitokokeilusta. Kliinisissä potilaskokeissa käytetyt annokset olivat yksi annos (0.1-1 Gy) tai kaksi annosta (muutama mGy jota seurasi 0.1-0.25 Gy, oletettu adaptiivinen vaste, tai 1-1.5 Gy kahdessa fraktiossa 2-3 päivän välein). Tälle ns. matala-annoksiselle (LDRT) sädehoidolle (huom. säteilysuojelussa vain alle 0.1 Gy annoksia pidetään matalina, mutta tässä artikkelissa noudatetaan sädehoidossa käytettävää terminologiaa) esitettiin kahdenlaisia tieteellisiä perusteluja. Ensimmäinen perustelu oli, että matala-annoksista sädehoitoa on ennen antibioottien keksimistä käytetty jyrsijöillä kokeellisesti keuhkokuumeen hoidossa, samoin on olemassa tapauskohtaisia raportteja ihmisille kohdistetuista hoidoista. Toisaalta perusteltiin matala-annoksisella säteilyllä mahdollisesti olevan anti-inflammatorisia ominaisuuksia, koska sitä on käytetty tulehduksellisten nivelsairauksien hoidossa erityisesti Saksassa. Kuitenkin näissä eläin- ja ihmistutkimuksissa on huomattavia rajoitteita, eikä voida varmasti sanoa, vaimentaako matala-annoksinen säteily tulehdusta keuhkossa vai lisääkö se COVID-19 viruksen aiheuttamaa vaurioitumista. Näin ollen johtopäätös on, että olemassa oleva tieteellinen kirjallisuus ei oikeuta kliinisiä kokeita matala-annoksisen säteilyn käytöstä COVID-19 keuhkokuumeen hoidossa, kun hyötyä ei tunneta ja toisaalta säteilyaltistukseen liittyy syövän ja sydänsairauksien riski. Huolimatta näistä huomattavista epävarmuuksista, joitakin kliinisiä kokeita on kuitenkin suunniteltu ja käynnissä. Artikkeli antaa yleiskuvan matala-annoksisen sädehoidon ja COVID-19 keuhkokuumeen tilanteesta.