Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa : Vuosiraportti 2020

Abstract

Tämä raportti on yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna 2020. Tuloksia raporttiin ovat toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta. Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen monitoroinnin, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden monitoroinnin sekä radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja talousveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen seurannan. Lisäksi ohjelmaan sisältyy ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä asuntojen sisäilman radonin seuranta. Tämä raportti sisältää myös yhteenvedot Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista ja ympäristön säteilyvalvontaan kuuluvien osaohjelmien aihekohtaisista selvityksistä. Vuoden 2020 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista ja aineiden määrä vähenee elinympäristössä. Vuoden 2020 aikana ulkoilmassa havaittiin keinotekoisia radioaktiivisia aineita erityisesti Kotkassa kerätyistä näytteistä. Havaintoja tehtiin kuitenkin myös kaikilla muilla keräysasemilta Maaliskuun alussa havaittiin useita fissio- ja aktivaatiotuotteita Kotkassa ja Imatralla kerätyistä näytteistä. Huhtikuun lopulla Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin jodin isotooppia 131I. Kesäkuun puolessa välissä havaittiin jälleen useita aktivaatio- ja fissiotuotteita Kotkassa ja Helsingissä kerätyistä näytteistä. Heinäkuussa Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin koboltin isotooppi 60Co. Elokuun alussa havaittiin hopean isotoopin isomeeri 110mAg ja elokuun lopulla cesiumin isotooppi 134Cs, kumpikin Kotkassa kerätyistä näytteistä. Syyskuun ja lokakuun vaihteessa Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin jälleen 60Co ja 131I. Joulukuun alussa havaittiin laajalti 131I, joka havaittiin kaikista muista paitsi Helsingissä kerätyistä näytteistä. Elokuun hopeahavainnon alkuperäksi määritettiin Loviisan voimalaitos. Muiden havaintojen alkuperää ei voitu varmuudella selvittää. Kaikkien vuoden aikana havaittujen keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa olivat äärimmäisen pieniä eikä niillä ole vaikutuksia ihmisten terveyteen. Ulkoinen säteilyn valvontaverkko toimi hyvin. Mittausasemien tuloksista kerättiin ulkoisen säteilyn valvontatietojen hallintajärjestelmä USVAan yli 97 % kaikkien mittausasemien tuottamista mittauksista. Puuttuvat tiedot aiheutuivat laitehäiriöistä tai tietoliikenneongelmista. Vuoden 2020 aikana valvontaverkon GM-anturit hälyttivät yhdeksän kertaa. Kolme hälytyksistä aiheutui radiografisista kuvauksista. Kolme hälytystä tuli saman päivän aikana poikkeuksellisen rankoista sateista syyskuussa Länsi-Suomessa. Kaksi hälytystä aiheutui mittaustoiminnan harjoittelusta säteilylähteillä ja yhden syy jäi tuntemattomaksi. Spektrometriverkon kautta ei tullut hälytyksiä. Laskeuma- ja talousvesinäytteiden tritiumpitoisuudet olivat pieniä, yleensä 1 – 2 Bq/l. Elintarvikkeista ei havaittu yli 600 Bq/kg ylittäviä 137Cs:n aktiivisuuspitoisuuksia. Tätä pitoisuutta ei tulisi ylittää, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja. Jätelietteessä havaittiin Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa 137Cs:a, luonnon radioaktiivisia aineita ja sairaalasta käytettyjä radioaktiivisia aineita. Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet kulkeutuvat jätevesipuhdistamoon ja näkyvät siten jätelietteissä. Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2020 oli alle 0,02 mSv, mikä on pieni suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen annokseen 5,9 mSv verrattuna. Vuoden 2020 tulokset osoittavat, että vuoden aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa Sisäilman radonin (222Rn) pääasiallinen lähde on maaperän uraanipitoinen kiviaines. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy niissä rakennuksissa, joiden perustusrakenteet eivät ole riittävän tiiviitä estämään radonpitoisen maaperän huokosilman pääsyn sisätiloihin. Tehokkaimmin radonia torjutaan rakennusvaiheen toimenpiteillä, eli rakentamalla alapohjarakenteet tiiviiksi ja asentamalla lattialaatan alle radonputkisto. Asuntojen sisäilman radonpitoisuudet ovat STUKin mittauksissa aikaisempaa pienempiä. Vuonna 2020 asuntomittausten radonpitoisuuden mediaani oli 95 Bq/m3 (v. 2019 109 Bq/m3) ja keskiarvo 188 Bq/m3 (v. 2019 222 Bq/m3 ) ja 17% (v. 2019 21%) mittauksista oli suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m3. Kansallisesta radontietokannasta, johon tallennetaan STUKin tekemien asuntojen radonmittaustulokset, saadut pitoisuudet yliarvioivat radonpitoisuuksia, koska tunnettujen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla asuntoja mitataan enemmän kuin matalien radonpitoisuuksien alueella. Sisäilman radonista aiheutuvan annoksen arviointitapa muuttui vuoden 2018 lopussa. Uudella arviointitavalla saadaan radonin kodeissa aiheuttaman annoksen arvioksi 4 mSv vuodessa, kun aiemmin käytössä olleella tavalla annokseksi arvioitiin 1,6 mSv vuodessa. Suomalaisten keskimääräisen vuotuisen säteilyannoksen määrittämistä käsitellään STUKin julkaisussa STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018.