Psychotic-like symptoms and psychosis prediction in adolescent psychiatric patients
Lindgren, Maija (2015)
Lindgren, Maija
Helsingin yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1373-3
Studies in Psychology : 110/2015
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1373-3
Studies in Psychology : 110/2015
Tiivistelmä
Psychosis is usually preceded by a prodromal period. This phase is characterized by psychotic-like symptoms, attenuated positive symptoms not severe enough to reach a psychotic level. For example, a person may hear voices that are not real. The objective of this study was to investigate whether it is possible and useful to screen for psychosis risk in an unselected clinical adolescent population seeking help for psychiatric symptoms. By finding which symptoms predict transition to a severe psychiatric illness, these risk symptoms can be identified early, enabling effective intervention.
This study collected data on adolescent psychiatric patients aged 15 18 years in Helsinki during the years of 2003 2004 and 2007 2008. The participants were screened using the Prodromal Questionnaire (PQ) for prepsychotic symptoms, completed by 731 adolescents. The Structured Interview for Prodromal Syndromes (SIPS) was administered to 174 adolescents to ascertain their psychosis risk status, and broad cognitive testing was done. The participants were followed via patient files and the national hospital discharge register for 3 9 years.
A third of the adolescents were identified as psychosis risk patients, but psychosis incidence during follow-up was low, and psychosis risk was not specifically predictive of psychosis. Hospital admissions for psychotic disorder were predicted by the depersonalization symptom intensity of the questionnaire and the positive symptom intensity of the interview. In addition, psychosis risk status predicted psychiatric hospitalizations overall during the following years.
Visuospatial performance was poorer among the adolescents with a psychosis risk compared to other patients. Particularly poorer verbal performance was associated with stronger negative symptoms among adolescent patients, regardless of the psychosis risk status.
Psychosis risk was associated with suicidal ideation among the adolescent psychiatric patients, but did not predict an increased risk of severe, hospital-treated self-harm during follow-up. The best predictor of intentional self-harm was emotional inexpressivity.
Psychotic-like symptoms are common in general adolescent psychiatric services, but the development of psychosis is rare, and predicting psychosis with psychotic-like symptoms is not possible in the clinical environment. However, identifying and treating psychotic-like symptoms is important, as not only are they often distracting experiences in themselves, they can also be associated with cognitive deficits and suicidality, predict hospitalizations, and thus indicate a more serious disorder.
Nuorisopsykiatrisilla potilailla, jotka hakevat apua esimerkiksi masennukseen, ahdistuneisuuteen ja päihdeongelmiin, on paljon myös psykoottisenkaltaisia oireita. Näitä ovat esimerkiksi äänien kuuleminen, epäluuloiset ajatukset ja maaginen ajattelu. Tutkimuksen nuorisopotilaista kolmasosa täytti kohonneen psykoosiriskin kriteerit. Vain harva nuori kuitenkaan sairastui psykoosiin, ja psykoosiriskistatus ei ennustanut tulevaa psykoosia. Kohonneessa psykoosiriskissä olevilla oli sen sijaan seuranta-aikana suurempi riski psykiatriseen sairaalahoitoon, mikä kertoo sairauden vakavuudesta.
Psykoosiin sairastumista ennustivat kyselylomakkeen mittaamat depersonalisaatio-oireet, kuten tunne siitä että on kehonsa ulkopuolella tai katselee itseään ulkopuolelta. Niillä nuorilla, joilla psykoottisenkaltaiset oireet täyttivät psykoosiriskikriteerit, oli muihin nuoriin potilaisiin verrattuna vaikeuksia näönvaraisessa päättelyssä ja muistamisessa. Psykoosiriski oli myös yhteydessä itsetuhoisiin ajatuksiin. Psykoottisenkaltaiset oireet eivät kuitenkaan ennustaneet seuranta-ajan vakavia, sairaalahoitoa vaativia tahallisia itsensä vahingoittamisia. Parhaiten itsetuhoista käyttäytymistä nuorisopsykiatrisilla potilailla ennusti vähentynyt tunteiden ilmaisu.
Tutkittavat olivat 15 18-vuotiaita helsinkiläisiä nuoria, jotka olivat aloittaneet hoidon psykiatrisella poliklinikalla tai osastolla. 731 nuoren psykoosiriskioireita arvioitiin Nuoruusiän kokemuskyselyllä ja 174 nuoren oireilua kartoitettiin tarkemmin SIPS-esioirehaastattelulla. Nuorten kognitiivisia eli tiedollisia kykyjä kartoitettiin neuropsykologisin testein. Potilaita seurattiin sairaskertomusten ja hoitoilmoitusrekisterin avulla maksimissaan 9 vuoden ajan.
Psykoottisenkaltainen oireilu on tyypillistä psykoosin esioirevaiheelle, joka kestää joitakin kuukausia tai vuosia ennen psykoosin alkamista. Sen onkin kansainvälisissä tutkimuksissa todettu valikoiduissa potilasryhmissä ennustavan lähivuosina ilmeneviä psykoosisairauksia kuten skitsofreniaa. Tässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että nuoren psykoottisenkaltaiset oireet johtavat harvoin psykoosiin.
Psykoottisenkaltaisista oireista on kuitenkin tärkeä kysyä nuorilta, sillä ne ovat usein häiritseviä ja pelottaviakin kokemuksia. Lisäksi psykoottisenkaltainen oirehdinta on yhteydessä tiedonkäsittelyn puutoksiin ja itsetuhoisuuteen sekä ennustaa psykiatrisia sairaalahoitoja ja kertoo siten vakavammasta sairaudenkuvasta.
This study collected data on adolescent psychiatric patients aged 15 18 years in Helsinki during the years of 2003 2004 and 2007 2008. The participants were screened using the Prodromal Questionnaire (PQ) for prepsychotic symptoms, completed by 731 adolescents. The Structured Interview for Prodromal Syndromes (SIPS) was administered to 174 adolescents to ascertain their psychosis risk status, and broad cognitive testing was done. The participants were followed via patient files and the national hospital discharge register for 3 9 years.
A third of the adolescents were identified as psychosis risk patients, but psychosis incidence during follow-up was low, and psychosis risk was not specifically predictive of psychosis. Hospital admissions for psychotic disorder were predicted by the depersonalization symptom intensity of the questionnaire and the positive symptom intensity of the interview. In addition, psychosis risk status predicted psychiatric hospitalizations overall during the following years.
Visuospatial performance was poorer among the adolescents with a psychosis risk compared to other patients. Particularly poorer verbal performance was associated with stronger negative symptoms among adolescent patients, regardless of the psychosis risk status.
Psychosis risk was associated with suicidal ideation among the adolescent psychiatric patients, but did not predict an increased risk of severe, hospital-treated self-harm during follow-up. The best predictor of intentional self-harm was emotional inexpressivity.
Psychotic-like symptoms are common in general adolescent psychiatric services, but the development of psychosis is rare, and predicting psychosis with psychotic-like symptoms is not possible in the clinical environment. However, identifying and treating psychotic-like symptoms is important, as not only are they often distracting experiences in themselves, they can also be associated with cognitive deficits and suicidality, predict hospitalizations, and thus indicate a more serious disorder.
Nuorisopsykiatrisilla potilailla, jotka hakevat apua esimerkiksi masennukseen, ahdistuneisuuteen ja päihdeongelmiin, on paljon myös psykoottisenkaltaisia oireita. Näitä ovat esimerkiksi äänien kuuleminen, epäluuloiset ajatukset ja maaginen ajattelu. Tutkimuksen nuorisopotilaista kolmasosa täytti kohonneen psykoosiriskin kriteerit. Vain harva nuori kuitenkaan sairastui psykoosiin, ja psykoosiriskistatus ei ennustanut tulevaa psykoosia. Kohonneessa psykoosiriskissä olevilla oli sen sijaan seuranta-aikana suurempi riski psykiatriseen sairaalahoitoon, mikä kertoo sairauden vakavuudesta.
Psykoosiin sairastumista ennustivat kyselylomakkeen mittaamat depersonalisaatio-oireet, kuten tunne siitä että on kehonsa ulkopuolella tai katselee itseään ulkopuolelta. Niillä nuorilla, joilla psykoottisenkaltaiset oireet täyttivät psykoosiriskikriteerit, oli muihin nuoriin potilaisiin verrattuna vaikeuksia näönvaraisessa päättelyssä ja muistamisessa. Psykoosiriski oli myös yhteydessä itsetuhoisiin ajatuksiin. Psykoottisenkaltaiset oireet eivät kuitenkaan ennustaneet seuranta-ajan vakavia, sairaalahoitoa vaativia tahallisia itsensä vahingoittamisia. Parhaiten itsetuhoista käyttäytymistä nuorisopsykiatrisilla potilailla ennusti vähentynyt tunteiden ilmaisu.
Tutkittavat olivat 15 18-vuotiaita helsinkiläisiä nuoria, jotka olivat aloittaneet hoidon psykiatrisella poliklinikalla tai osastolla. 731 nuoren psykoosiriskioireita arvioitiin Nuoruusiän kokemuskyselyllä ja 174 nuoren oireilua kartoitettiin tarkemmin SIPS-esioirehaastattelulla. Nuorten kognitiivisia eli tiedollisia kykyjä kartoitettiin neuropsykologisin testein. Potilaita seurattiin sairaskertomusten ja hoitoilmoitusrekisterin avulla maksimissaan 9 vuoden ajan.
Psykoottisenkaltainen oireilu on tyypillistä psykoosin esioirevaiheelle, joka kestää joitakin kuukausia tai vuosia ennen psykoosin alkamista. Sen onkin kansainvälisissä tutkimuksissa todettu valikoiduissa potilasryhmissä ennustavan lähivuosina ilmeneviä psykoosisairauksia kuten skitsofreniaa. Tässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että nuoren psykoottisenkaltaiset oireet johtavat harvoin psykoosiin.
Psykoottisenkaltaisista oireista on kuitenkin tärkeä kysyä nuorilta, sillä ne ovat usein häiritseviä ja pelottaviakin kokemuksia. Lisäksi psykoottisenkaltainen oirehdinta on yhteydessä tiedonkäsittelyn puutoksiin ja itsetuhoisuuteen sekä ennustaa psykiatrisia sairaalahoitoja ja kertoo siten vakavammasta sairaudenkuvasta.
Kokoelmat
- Kirjat [4290]