Riskitieto kuntapäätöksenteossa : Tapauksena saastunut maaperä Helsingissä
Saikkonen, Paula (2015)
Saikkonen, Paula
Helsingin yliopisto
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1006-0
Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja : 9/2015
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1006-0
Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja : 9/2015
Tiivistelmä
Sosiaalipolitiikan perinteisiä tehtäviä on ihmisten turvaaminen erilaisia riskejä vastaan. Sosiaalivakuutuksella on helpotettu sairaudesta, työttömyydestä tai vanhuudesta seuranneita tulonmenetyksiä, vähennetty epävarmuutta. Perinteistä sosiaalipolitiikkaa haastavat globaalit ja paikalliset ympäristöongelmat. Ne pakottavat tarkastelemaan, miten yhteiskunta kykenee selviytymään ympäristöongelmista ja niitä seuraavasta epävarmuudesta.
Epävarmuutta pyritään hallitsemaan riskienhallinnalla. Ennen ympäristöriskin määrittelyä täytyy ympäristöongelma tunnistaa ja tunnustaa. Vasta tämän jälkeen pystytään ongelmalle etsimään sellaista teknis-taloudellista ratkaisua, jonka myötä se voi päästä päätöksenteon agendalle. Ympäristöongelman määrittelyyn vaikuttaa se, ketkä siihen saavat osallistua, minkälaista tietoa on käytettävissä ja miten olemassa olevaa tietoa hyödynnetään. Ongelman määrittely puolestaan ohjaa sitä, miten siihen liittyvät riskit hahmotetaan. Näin ympäristöongelman määrittely ja ratkaisuyritykset kiinnittyvät tiiviisti toisiinsa.
Väitöskirjan tutkimusongelma on: Miten tiedon tuotanto edistää ja rajoittaa kuntapäätöksenteon mahdollisuuksia korjata ympäristöongelmia? Ongelmaan vastataan kolmen tutkimuskysymyksen ja neljän artikkelin tuella. Tapaustutkimusasetelmassa tutkimuksen kohteena ovat saastuneen maan hallintakäytännöt eri vuosikymmeninä Helsingissä ja tutkittava tapaus on paikallinen hallintatapa riskiyhteiskunnassa.
Tutkimuksen tuloksena esitetään, että tiedon tuotanto saastuneesta maaperästä ympäristöongelmana ja -riskinä on sattumanvaraista. Kokonaiskuvaa ei synny, eikä tieto kumuloidu päätöksenteossa tai päätöksentekoa varten. Kuntahallinnon siilot, lainsäädäntö ja tieteenalojen raja-aidat haittaavat ympäristöongelmien ymmärtämistä ja niiden korjaamista. Kaupunkia ei kyetä hahmottamaan osana ympäristön kiertokulkua. Nykyiset tiedon tuotannon tavat sopivat huonosti niin sanottujen ilkeiden ongelmien ratkaisuun. Ilkeiden ongelmien ratkaiseminen tai lieventäminen edellyttäisi modernistisesta maailmankuvasta luopumista. Käytännössä ilkeiden ongelmien ympärille pitäisi koota erilaista asiantuntemusta omaavia henkilöitä sen sijaan, että ilkeät ongelmat keinotekoisesti pilkotaan ensin hallinnon siiloihin sopiviksi ja sitten taloudellisiksi suureiksi päätöksentekoon.
Epävarmuutta pyritään hallitsemaan riskienhallinnalla. Ennen ympäristöriskin määrittelyä täytyy ympäristöongelma tunnistaa ja tunnustaa. Vasta tämän jälkeen pystytään ongelmalle etsimään sellaista teknis-taloudellista ratkaisua, jonka myötä se voi päästä päätöksenteon agendalle. Ympäristöongelman määrittelyyn vaikuttaa se, ketkä siihen saavat osallistua, minkälaista tietoa on käytettävissä ja miten olemassa olevaa tietoa hyödynnetään. Ongelman määrittely puolestaan ohjaa sitä, miten siihen liittyvät riskit hahmotetaan. Näin ympäristöongelman määrittely ja ratkaisuyritykset kiinnittyvät tiiviisti toisiinsa.
Väitöskirjan tutkimusongelma on: Miten tiedon tuotanto edistää ja rajoittaa kuntapäätöksenteon mahdollisuuksia korjata ympäristöongelmia? Ongelmaan vastataan kolmen tutkimuskysymyksen ja neljän artikkelin tuella. Tapaustutkimusasetelmassa tutkimuksen kohteena ovat saastuneen maan hallintakäytännöt eri vuosikymmeninä Helsingissä ja tutkittava tapaus on paikallinen hallintatapa riskiyhteiskunnassa.
Tutkimuksen tuloksena esitetään, että tiedon tuotanto saastuneesta maaperästä ympäristöongelmana ja -riskinä on sattumanvaraista. Kokonaiskuvaa ei synny, eikä tieto kumuloidu päätöksenteossa tai päätöksentekoa varten. Kuntahallinnon siilot, lainsäädäntö ja tieteenalojen raja-aidat haittaavat ympäristöongelmien ymmärtämistä ja niiden korjaamista. Kaupunkia ei kyetä hahmottamaan osana ympäristön kiertokulkua. Nykyiset tiedon tuotannon tavat sopivat huonosti niin sanottujen ilkeiden ongelmien ratkaisuun. Ilkeiden ongelmien ratkaiseminen tai lieventäminen edellyttäisi modernistisesta maailmankuvasta luopumista. Käytännössä ilkeiden ongelmien ympärille pitäisi koota erilaista asiantuntemusta omaavia henkilöitä sen sijaan, että ilkeät ongelmat keinotekoisesti pilkotaan ensin hallinnon siiloihin sopiviksi ja sitten taloudellisiksi suureiksi päätöksentekoon.
Kokoelmat
- Kirjat [4320]