Hyppää sisältöön
Näytä viite 
  •   Julkari etusivu
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
  • Kirjat
  • Näytä viite
  •   Julkari etusivu
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
  • Kirjat
  • Näytä viite
Julkarin haku- ja käyttöohje
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Kirjaudu
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFCja OT-yhdisteet : EU-kalat ll

Hallikainen, Anja; Airaksinen, Riikka; Rantakokko, Panu; Koponen, Jani; Mannio, Jaakko; Vuorinen, Pekka J; Jääskeläinen, Timo; Kiviranta, Hannu (2011-05)

 
Tweet Refworks
 
Avaa tiedosto
eukalat-ii-itameren-kalan-ja-muun-kotimaisen-kalan-ymparistomyrkyt.pdf (3.421Mt)
Lataukset: 

URI
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/44653

Hallikainen, Anja
Airaksinen, Riikka
Rantakokko, Panu
Koponen, Jani
Mannio, Jaakko
Vuorinen, Pekka J
Jääskeläinen, Timo
Kiviranta, Hannu
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
05 / 2011
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-225-083-4
Eviran tutkimuksia 2/2011 : 2 / 2011
Tiivistelmä
EU-KALAT II hankkeessa tuotettiin tietoa Itämeren kalojen ja kotimaisten järvikalojen sekä kasvatettujen kalojen PCDD/F- ja PCB- sekä PBDE-pitoisuuksista eri ikäisissä ja kokoisissa kaloissa sekä lajeittain että alueittain. Hankkeessa tutkittiin myös perfluorattuja yhdisteitä (PFC) ja organotina (OT)-yhdisteitä sekä lihaksesta että maksasta. Tutkimuksesta saatiin uutta tietoa kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksista riskinhallintaa varten. Vuoden 2009 tuloksia verrattiin aikaisempiin tuloksiin vuosilta 2002-2003. Itämeren ja muun kotimaisen kalan PCDD/F- ja PCB-pitoisuuksista nousevat esiin samat kalalajit, joiden on aiemminkin todettu keräävän näitä ympäristömyrkkyjä. Silakka, lohi ja meritaimen sekä nahkiainen ja tässä hankkeessa lisäksi kampela Kotkan alueelta ylittävät PCDD/F- ja PCB-yhdisteille asetetut enimmäispitoisuusrajat. Itämeren kaloista, kilohailin, muikun, ahvenen, hauen, kuhan, mateen ja turskan dioksiinien mediaanipitoisuudet eivät yllä edes puoleen sallitusta enimmäispitoisuudesta, joka on 4 pg/g tuorepainoa. Kun verrataan vuoden 2002-2003 pitoisuuksia vuoden 2009 PCDD/F- ja PCB- sekä PBDE-yhdisteiden pitoisuuksiin, ovat lohen ja silakan keskimääräiset pitoisuudet pienentyneet. Avomerialueiden OT-pitoisuudet lihaksessa olivat noin kolmanneksen pienemmät kuin vuonna 2005–2007 pyydetyissä näytteissä. Pahimpia Itämeren ympäristömyrkkyjä ovat edelleen dioksiinit ja dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet. PBDE- ja PFOS- ja OTpitoisuudet ovat pieniä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Useista kalalajeista suurimmat haitta-aineiden pitoisuudet todettiin seuraavilta alueilta: Selkämereltä Porin edusta ja Turun ja Kotkan pyyntialueet sekä kaikkein pahimpana Helsingin Vanhankaupunginlahti, jossa sekä OT- että PFOS-pitoisuudet antavat aihetta suositella kulutuksen rajoittamista, ainakin isojen ahventen osalta.
Kokoelmat
  • Kirjat [2897]
tietopalvelu@thl.fiSaavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

JulkaisuajatTekijätNimekkeetAsiasanatSivukartta

Aineistojen tallentajille

Kirjaudu sisäänRekisteröidy tallentajaksi
tietopalvelu@thl.fiSaavutettavuusseloste